Mielinen

Tämä on hassu ilmiö, joskaan ei yhtään niin epämiellyttävä kuin voisi ajatella. Luulen että se johtuu siitä, että nenästä jostain taaenpaa vuotaa pikkaisen verta, ja se sekoittuu sitten tuolla nielunpaikkeilla syljeen, räkään tms, ja aiheuttaa sen että nenään tulee tuommoinen raudan maku. Ei tätä nyt ylenkaiken jaksaisi, mutta haitanne ei juuri nyt ollenkaan.

Tikusta asiaa, eli vähän jostakin muusta. Olen kai omalla tavallani laman lapsi. 90-luvun lama tosin koettiin perheessämme mielestäni aika miedosti. Äitini tosin taisi jäädä työttömäksi, mutta pääasiassa hoitamaan isääni. Itsehän taisin olla vain pieni huligaanin alku. Laman lapsi-olo onkin ehkä tullut nyt jälkeenpäin, tavallaan kun peilaa silloisia kertomuksia tähän päivään ja omaan tilanteeseen. Pitäisi nimittäin tehdä kersa, ja se on elämää pelkäävälle ihmiselle aika paljon.

Puolisoni on onneksi ymmärtäväinen, jopa ymmärtäväisempi kuin minä itse itseäni kohtaan. Itselläni kun on tarve varmistaa, ja vielä varmistamisen jälkeenkin varmistaa asioita. Olennaisia asioita, pelottavia asioita, ei niinkään niitä kivoja ja hauskoja asioita kuten “vedetäänkö kännit tänään?”. Kyse on enemmänkin tilanteen hahmottamisesta, ja tiettyyn pisteeseen asti se onkin kovin, kovin helppoa.

Lähdetään purkamaan vyyhtä. Olemme luultavasti niin terveitä, että voisimme tehdä lapsen. Meillä on omistusasunto, joskin velkaa niin paljon että sen maksaminen hirvittää. Toisella on määräaikainen työsuhde, ja itselläni vakituinen, tosin tämä ahdistaa, koska luulisin ettei se kestä enää hirvittävän pitkään. Jokatapauksessa, ainakin pyöristäen rahallisen tilanteekin pitäisi olla ok. Suurin epävarmuustekijä näiden suhteen on oikeastaan oman työpaikan säilyminen, josta on tullut jo jotenkin tragikoominen asia. Aiemmin en ole ollut asiasta nimittäin hirvittävän kiinnostunut, koska aiemmin asialla ei ole ollut juurikaan väliä.

Mutta sitten alkaa hilipatihippaus, kun muistan taas miettiä minkälainen on tämän ajan henki. Muukalaisvastainen nyt vähintään, epävarma, ehkä jopa tuhoutumassa, mikäli uskon sitä uutisvanaa jota itse seuraan. Ja tavallaan koko lapsen hankkiminen suhteessa tähän, tuntuu pelottavalta ja huvittavalta. Uskoni siihen, että maailma muuttuisi (edes länsimaissa) enää vakaammaksi ja yltäkylläiseksi on aika heikossa, ja se että kuinka tämä asia pitäisi selittää pienelle ihmiselle joskus, että miksi maailma on toisinaan niin paha ja miksi ihmiset eivät vaan tee mitään… en tiedä. Kun en tiedä oikein itsekään mitä pitäisi tehdä tai ajatella, koska olen niinkuin olen, jänis autotiellä, ajovaloissa, miettimässä että onkohan perkele tuo maavara niin iso että mahtuu alitse.

Näissä väsyneissä mietteissä nyt, varmaan vielä joskus vähän enemmänkin aiheesta luulen. Nyt on kuuma, pitäisi mennä nukkumaan, ja häistä jääneet oluetkin on vihdoin tuhottu, mikä tavallaan uuden ajanlaskun alkamiseksi laskettakoon.

Tämä artikkeli on julkaistu wednesdayna 12. augustta 2009 kello 22.31 ja sen aiheena on elämä. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.