Mene vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta
Nimittäin velkavankilaan. Jos käy niin, että kirjoitan tänne vielä entistä vähemmän mikäli mahdollista, niin se johtuupi siitä että neljää seinää ja kattoa varten tuli otettua lainaa niin paljon että ei ole kohta varaa syödä. Eikä näin ollen energiaa kirjoittaa sitäkään vähää mitä nyt. Tosin, ehkä tämä helpottaa jossain vaiheessa, niin kuin vaikkapa arkussa.
Eli on paljon mahdollista, että tästä tulee remonttiloki jossain vaiheessa. Aiheena voisi olla vaikka “kuinka nidot kissan kiinni listaan”. Opiksi olkoon tämä, jonka ehkä luen jostakin 10 vuoden päästä kaltereiden takaa, ja mietin että tuokaa ruokaa: mikä vitun järki on ostaa saatanan kallis paritalon puolikas, joka tulee kaipaamaan jatkuvaa remppaa seuraavat kymmenen vuotta. Paitsi että suhteessa tuo ei ollut kallis. Ongelma on vaan siinä että miä en osaa tehdä alkeellisintakaan remonttia. Vaikuttaa aikuismaiselta, eikö vain?
Ei, se on hiton punk. Se talo nyt vaan halusi meidät, ja eipä tässä oikein mitään voi. Enää. Ainakaan. Täällä on siis tehty, salassa, piilossa asioita. Vähän jännittää, että kuinka syvälle paskaan on tullut tassunsa tungettua. Toisaalta, olen ymmärtänyt että siitäkin voi saada eroottispainotteisia kiksejä, enkä ole aikaisemmin kokeillut. Että sikäli tämä voisi olla win-win. Mutta ymmärtääkseni tähän maailman aikaan jokainen on häviäjä. Paitsi Conan, joka on aina ja ikuisesti hävittäjä.
31. januaryta 2009 kello 12.45
Ei kai sinusta ole tulossa keski-ik… aikuinen? Vakavastiotettava?
1. februaryta 2009 kello 6.34
Siis voi hyväinen aika! Sinä, nainen ja talo, niin ja kissa… kohta pienten jalkojen töminää remontin lomassa. Mielinen Remppa-Reiskana *kierii*…. Nyt pistit niiiiiiiiiiiiin pahan, että terviisiä vaan ja onnea!
23. februaryta 2009 kello 18.29
Senkin koiranleuat! Odottakaapas seuraavaa postausta!
18. mayta 2009 kello 15.13
[…] Siniset eivät ole ainoat poismuuttajat. Samoihin aikoihin eräs toinen paikallinen pitkäaikainen instituutio, mies, kirjailija ja nero, muutti maasta. Ja kato jatkuu kesän tullessa. Toisaalta sentään eräät juurtuvat tänne tiukemmin. […]