Kissi jää vielä!
Niin se on! Kissi jää hoiviini vielä jouluun asti, ja sitten tulee pikkukamusta taukoa jonkin aikaa, kunnes hävinnee kokonaan elämästäni kuukausien päästä. Olen aika onnellinen siitä, että eräs työreissu peruuntui. Aika hämmentävän olennaiselta osalta mielenterveyttäni tuo pikku otus jo tuntuu. Eipä sillä, sen varassa ei pitäisi mennä. Yksin ja kaikkialla kuitenkin.
Yksin olemiseen liittyy eräskin viisaus, jonka entinen kämppikseni kerran totesi, mutta jätänpä sen toiseen kertaan, koska se antaa ehkä itsestäni pikkaisen, no. äh, katsellaan tätä kissaa mieluummin!
16. novemberta 2006 kello 17.29
Shöpö, älden kiva…sanon mnä! Ei silti, voin mä suakin katsella, ei siinä mitään ,D Lisäsin sut musteihin lokeihin sitten kuiteskin, ettei tarvii olla tarkkailuluokalla. Kun se tarkkailu on niin kurjaa… Mihis kissa sitten myöhemmin??? Apuva????
16. novemberta 2006 kello 17.57
Muahhah, tässä ruumiissa ja olemuksessa tuota ulkonäköä ei liiemmin kyllä ole katseltavaksi asti. Katti on kyllä söpö kuin mikä.
Kiitos kiitos, en minä ole varma onko täällä mitään luettavaakaan tosin. Kissihän lähtee näkemään yhtä isompaa kissaa, ja sitten jonkin kuukauden päästä lähteepi oikean omistajansa matkaan, mihin hällä viekään tie :(
ehkä minä sitä kuitenkin joskus nään. vielä. sniff.
17. novemberta 2006 kello 11.34
Jos tuo on minun suustani tuo antisitaatti niin haluan tietaa mista minua ei siteerata :D jos vaikka mailaat mikali oli….rapsutuksia teille ja namastet!
17. novemberta 2006 kello 11.52
Onhan se. Ja naamat vain sinnekkin :)
18. novemberta 2006 kello 11.07
[…] Mistä mainitsin. Voin ihan hyvin tehdä itsestäni narrin ja pellen nyt kun aamu on rauhaisa, ja mielentila kohtuullisen tyyni. Vaikka fysiikka arpookin vielä suuntaansa, mutta me emme välitä nyt siitä. […]