Mielinen

Jumalauta. Kohta tulee täyteen kolme vuotta. Semi-pitkä aika mille vaan.

Jos kaikista maailman paskaelokuvista löytyy yksi ihmisyyttä kuvaava syvällisempi juttu, se on:

Kaikki pommit on tarkoitettu räjähtämään.

Sitten kun mietit miten satuttaa ja miten vittuilla niin ei kannata jättää sitä siihen.

Pissa haisee antibiootilta. Tämä aika vuodesta taas.

Mutta tuossa aamutelevisiossa mainitsivat jotain syistä ja seurauksista. Nimittäin terveydenhuollosta, alkoholista ja sen tapaisista asioista. Olen ollut skeptinen sen suhteen, että viinaveron tiputtaminen olisi mitenkään vaikuttanut tapaturmien määrään tai muuhun sen tapaiseen. Lienin hieman väärässä tosin, vaikka silti mieliseni on sellainen, että asioita tupataan vähän paisuttelemaan. Ilmeisesti viikonloppuisin jo puolet ovat “alkoholin vaikutuksen alaisina”.

Se mikä haastattelusta ja uutisoinnista jäi päähän, oli kuitenkin tämä: Koska “alkoholin vaikutuksen alaisena” olevien määrä on noussut, ovat riskit noilla terveydenhuoltoalan työpaikoilla kasvaneet jotenkin megalomaanisenmahtavanristuksen paljon. Meneeköhän se nyt ihan yksi yhteen noin? Viimeksi kun itse tapaturmailin, niin kyllähän olin “alkoholin vaikutuksen alaisena”. Vaikea kuitenkaan uskoa, että tädit ensiavussa olisivat minua pitäneet mitenkään uhkana. Ilmeisesti olin lähinnä aiheuttanut huvitusta pyytämällä päästä tupakoimaan kädet paketissa.

Eli tavallaan jonkinlaisesta demonisoinnista on kyse, väitän. Vähän vastaava on tämä:

Opetusministeri Sari Sarkomaa kannattaa mahdollisuutta ottaa opiskeluoikeus pois huumeongelmaisilta hoitoalan opiskelijoilta. Ilta-Sanomien haastatteleman Sarkomaan mukaan muutos on tarkoitus ajaa läpi nopealla aikataululla.

Via:Yle.fi

Minä olen kokolailla sitä mieltä, että ihminen tarvitsee päihteitä. En nyt välttämättä hyväksy kaikkea mitä piriverkkareihin mieltyneet ihmiset tuppaavat tekemään, mutta sinällään hienoa että tässä maassa on asioita helpompi käsitellä kokonaisuuksina. Päihdeongelmaisina. Viitaten siihen, että olisi syytä tehdä eroa ns. mietojen ja kovien päihteiden välillä, ihan oikeasti. Väitän muuten, että suurin osa opiskelijoista on deekuja. Ja heillä lienee täysi oikeus opiskella Sarkomaankin mielestä?

Kyllä tämä nyt vaatisi oikeasti vähän tarkempia pelisääntöjä. Mites jos homma olis kerrasta poikki? Jäät kiinni kaljan ostamisesta, niin AA:han vaan. Vitut vankilaan. Tämä maa oksettaa taas jonkin verran.

Ajattelin muuten tehdä omalta kohdaltani radikaalin ratkaisun ja pitää taukoa savustamisessa. Kassotaas miten käy, alkaa kyrsimään jatkuva kipeily.

Ja puhutaan hieman sarjakuvista. Eräänlainen taiteiden lajityyppi lienee sekin, ja varsin hyvä, toisinaan. Kyllä, pidän Ryhmä-X:stä ja silleen, mutta niin kai tekee jokainen ihminen, joka edes pikkaisen toivoisi että maailma olisi hieman erilainen. Tosin se kuva, mikä kyseisistä opuksista välittyy on hieman eri, nojaa, maailma kaipaa hieman enemmän neonsävyjä muutenkin.

Mutta eräs piirre minkä internet on mahdollistanut, on paneelisarjakuvat jotka leikkisästi naureskelevat tietyille asioille. Ja aika usein kyse on: ihmisistä. Media, joka antaa vapauden tuottaa kaikkien nähtäville mitä tahansa, tuntuu hyvin usein kulminoituvat nimenomaan omaan kulttuuriin ja yhteiskuntaan, etenkin sille naureskeluun. Tämän hetken suosikkini on tämä. Jos, ja kun ihminen nyt on tehty ajattelemaan, niin tuon massan määrä (ajatellaan nyt vaikka red meatia jne, noita on niin helvetisti) on aika helvetin iso. Ja siis, jos nyt jatketaan vielä ajatuksella leikkimistä (usein tämä leikki on jonkinlainen piilosen brutaalimpi variaatio), ja vedetään useampi mutka ikään kuin suoriksi, koska mitä järkeä on vatvoa asioita ihan helvetin paljon jos ratkaisu on huudettu korvaan jo jokunen vuosisata sitten, niin todettakoon vain:

Maailmassa, totta vieköön, on jotain mätää.

Tämän todistaa internetissä majailevien satiiristen paneelisarjakuvien runsaus.

Tässä yksi tämän hetken suosikeistani.

Muutkin ovat huomanneet ja kommentoineet Saarioisten lättypitsa-(aka. roiskeläppä) uudistusta. Tämä on polttanut cortexissani jo jonkin aikaa, mutta kuten ne ihmiset jotka minua vähänkin tuntevat, tietävät että tarvitsen aikaa muodostaakseni vilpittömän, täsmällisen ja oikean mielipiteeni asiasta. Pahoittelen siis radiohiljaisuutta, olen tutustunut huolella suosikkieinespitsani kokemaan kuperkeikkaan, suorastaan kosmiseen jälleensyntymiseen.

Olivat alkuperäiset syyt uudistukseen sitten mitä tahansa, nimellisesti voimakkaimpana ehkäpä hesarin kritiikki ns. suuressa einesarvostelussa, täytyy muutokseen silti periaatteessa suhtautua positiivisesti. Sillä vanhaa ei enää takaisin saa joten turha sen perään on sen kummemmin itkeä. Tämä käy hyvin analogiana mihin tahansa uuteen tilanteeseen joita ihmiselämä pitää sisällään. Saarioisten kasvislättyuudistus, se kuvaa jokaista hetkeä milloin otat ensimmäisen askeleen uudella lenkkikengällä. Tai milloin pomo tulee puhumaan jotain töiden tarkasta dokumentoinnista. Ja tältä se näyttää.

Ajattelin hetken laittavani tähän vertailun vuoksi kuvat sekä vanhasta, että uudesta kasvispitsasta. Mutta se tuntuisi rienaukselta. Ja pikemminkin muistelisin sanallisesti tuota uskollista ystävää, herkkusienin, porkkanoin ja jonkin sinihomejuustoa muistuttavan substanssin peittämää kuninkaallista nälän sammuttajaa. Se oli niin varma, maistui aina samalta. Annoin anteeksi sen, että olen kolme kertaa löytänyt vieraita objekteja tuosta ns. varmasta valinnasta. Pääasiassa muovin palasia. Se ei niinkään haitannut. Pahimmassa krapulassa on roiskeläppä aina pysynyt kiltisti vatsassa asti, ja pieni ripaus jalapenoa, tomaattia ja lisäjuustoa on vain nostanut nautintoa, tuoden esiin herkullisimmat ja kätketyimmät makuelämykset joita tehtaalla on kultaiseen kiekkoon piilotettu. Vanha mestari oli siis hyvää, vaikkakaan muista poiketen en oikein osannut arvostaa häntä kylmänä, vaan jonkinlaista esilämmittelyä oli aina syytä harrastaa ennen varsinaiseen asiaan menemistä. Kuitenkin, lepää rauhassa.

Nyt, vähintään kolmisen kertaa uutta tuotetta nautittuani (kylmänä, lämmitettynä, erilaisilla lisäkkeillä), täytyy todeta, että muutos oli hyvä ja sen oli tapahduttava. Tomaatti-mozzarella, voiko noilla täytteillä mennä pieleen? Olen aina ollut skeptinen porkkanan suhteen ruoassa kuin ruoassa, ja iloni oli suuri kun tästä syöpäläisestä, joka aina oli ollut se ainoa riippa uskollisessa suhteessani saarioisten kasvispitsan kanssa, poistui häiritsemästä neitseellistä pintaa. Tämä toimii myös kylmänä, ja tuo näin nautittuna sanoin kuvaamattoman lämmön nälkäiseen ruumiseen ravitessaan sen paitsi ravintoaineilla, myös uskomattomalla määrällä puhdasta, jumalaista nautintoa. Näytä tälle hieman paistinpannua, niin se alkaa kehrätä ja viekoitella sinua villeihin nautintoihin, joista kertomisen jätän yön pimeimmille tunneille, jolloin epäilemättä rankan baarikierroksen jälkeen tämä tuote maistuu entistä paremmalta nälkäisessä suussa. Wanha kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningas!