Mielinen

Tässä maassa arvostetaan kohtuullisuutta aika roimasti.

Minua oikeasti hieman hirvittää tämä meno aina toisinaan, koska tässä vuoden sisään on ollut jo useampikin tilanne jossa poliisi on aivan selkeästi ylimitoittanut voimankäyttönsä huomattavasti. Asiassa ei pitäisi olla edes mitään epäselvää, mutta siilti varsinaisesti keskustelua ei synny. Mukavasti muuten HS uutisoi: “talonvaltaajat iskivät jo neljänteen paikkaan Helsingissä”.

Kannatan squattaamista ehdottomasti, että sikäli olen puolueellinen minäkin. Mutta että JO neljänteen. Huh huh, aika pieniä ovat tässä maassa aktivistien aikaansaannokset kuitenkin, onneksi poliisi sen sijaan on ihan ajantasalla siitä kuinka suuresta “uhasta” on kyse. Aika hämmentävänä pidän ihmisiä joiden mielestä tuo sinipukuisten ystävien toiminta lisää kansalaisturvallisuutta.

jokohan tää vihdoin kuoli.

Tajusin juuri, että ihmiset syövät maailmassa päälääkkeitä sen vuoksi, että pää ei kestä enää tätä maailman menoa.

Tämä saa olla viimeinen lyriikkapätkä nyt toviin, mutta jännä kun näitä sattuu aina tiettyihin tilanteisiin niin perkeleen hyvin tulemaan vastaan.

“Am I a bad guy?
Am I a bad soul?
My eyes roll backward
My head fell forward
We want the vampires
They want the daylight
Undecided if we will feel it

All the lies and fantasies I picked to deny what is right
as the lawyers lie down to the sound of a broken man clinging
to the legs of a butterfly.
We live to see our children die,
turn to the bright to describe what we never will find,
I’m a monster singing through the side of a left eye

…

All the lies and fantasies I picked to deny what is right
as the lawyers lie down to the sound of a broken man clinging
to the legs of a butterfly, of a butterfly
We live to see our children die,
turn to the light to describe what we never will find,
I’m a vampire clinging to the sounds for a fast high.

All the lies and fantasies I picked to describe what is right
as the lawyers lie down to the sound of a broken man clinging
to the legs of a butterfly.
I live to see our children die,
turn to the bright to describe what we never will find,
I’m a monster singing through the side of a left eye.”

- Ours: I’m a Monster

http://en.wikipedia.org/wiki/Left-handed#Social_stigma_and_repression_of_left-handedness

Tupakkalaki on lisännyt tumppeja kaduilla

- Via HS.fi

Niin tuota, yllättääkö tämä ketään? Ei jestas sentään. Eipä auta kenenkään valittaa. Toisekseen, eräs homma minkä nuo pubit aikoinaan toimittivat, oli toimia sisätupakointitilana. Se oli ihan mukavata se, että sikäli.

Vanhanen: ”Pääministerinkin saatava käydä rauhassa terveyskeskuksessa”

- Via HS.fi

Tämä on jännä tämä ilmiö, että hesari on jo pitkän aikaa mennyt kohti iltapäivälehtiä juttujensa tason puolesta. Ei, en minä lue säännöllisesti että sikäli, sen minkä kahvitauolla kerkiää.

On tämä kyllä taas niin perseestä tavallaan. Vaan tokko sen erikoisempaa muualla.

I can learn to resist
Anything but temptation
I can learn to co-exist
With anything but pain

I can learn to compromise
Anything but my desires
I can learn to get along
With all the things I cant explain

I can learn to resist
Anything but frustration
I can learn to persist
With anything but aiming low

I can learn to close my eyes
To anything but injustice
I can learn to get along
With all the things I dont know

You can surrender
Without a prayer
But never really pray
Pray without surrender

You can fight
Without ever winning
But never ever win
Without a fight

- Rush: Resist

Mjoo, pitäisi vähän miettiä miten suhtautuu maailmaan. Taas vaihteeksi. Enpähän tuota tiedä, sinällään että kuinka pitäisi, mikä tekee hommasta osaltaan hieman haasteellisen. Sillälailla, kun ei ole aikoihin joutunut, eikä joudu nytkään. Mutta että sitten toisinaan miettii sitä, että miten ei silloin joskus silloinkaan, ja sitä että miten joillekkin ne asiat taas merkitsevät. Ei, en minä puhu sinusta.

Mutta puoli mahdotonta on, se että on ihmisiä. Tavallaan, ja siihen pitäisi kai olla lääkkeet. Vaan ei ole uusittu, ei, jotenka jännittää hieman. Kyvytön, ja aina aaveita näkevä paikoissa missä ei pitäisi. Mutta eipä tule tuudittauduttua, eikä taas pidettyä mitään selvyytenä. Aina siihen asti että sitten ei mitään olekkaan. Ja minä en edes tiedä mistä puhun.