Mielinen

I can’t live with this, need to take
a stand we need to resist. If nothing
really happens I’m truly ashamed
and I might start a riot and take
full blame.

…

I know I should be better but I
cannot take this shit I’m just a stupid
guy I’m the first to admit. You say
you have no part. I’m not gonna buy
it. The same type of lie, I got a big
supply of it.

- Raised Fist: You ignore them all

Blogipostauksien aloittaminen lyriikkalainauksilla on vähän ynh/blatanttia/naurettavaa. No, syyllinen, se minä olen tähänkin tapaan ja jos nyt jollain on jotain valittamista niin haistakaapa paska. Sille satunnaiselle ihmiselle haistatteleminen se sitten onkin paljon vähemmän blatanttia/naurettavaa/ynh. Tässä arvassa ei ole voittoa.

Ja sekös kismittää, tavallaan myöntää tämmöisissä asioissa että “ei voi mitään”. Ja kieltämättä, se on niitä hetkiä milloin mielellään etsii betoniseinän ja tekee punaista. Tätä en pidä pahana. Menisikö se sitten niin, että pitää tehdä väärin/huonosti/huonommin ja palastella, ja rypeä ja sitten uida punaisessa vedessä. Sitten se onkin aika kirkasta taas, vähän kuin nyt, kun tavallaan se asia minkä haluaisi tehdä on tiputtaa jokin jumaluus pilveltä. Reikäpäisenä. Uho sellaisena, että se näkyy vinona hymynä. Tuho sellaisena että syyllistä ei ole vaikea löytää.

Turhautuminen. Itseen ja maailmaan osaltaan, ja aika isolta osalta mutta vaippaikäistä isommaksi kasvamisen juttu lienee siinä, että osaa erottaa pallosta sektoreita. Ihmisten suhteen vaikeampi: en pidä. Se missä mieli liikkuu, näyttää olevan se mihin oma kosketukseni on olemattoman kevyt, ja ainakin siinä kontekstissa missä se tuntuu olevan ihmisille tärkeää niin… Ymmärrys, sen puute: jos on oikeasti X tuhatta/miljoonaa/litra ja vain yksi mikä ei ymmärrä, minkä ei riitä kapasiteetti siihen miten pitäisi olla ja mitä arvostaa ja mikä ei vain suostu/halua. Yksi väärä, yksi mikä ei ymmärrä, yksi poistettava. Mutta sitä ennen lienee hyvä sytyttää autoja palamaan, minkä ehtii.

Se on kuutiossa. Siellä on sinällään helppo olla, vaikka seinät eivät olekaan läpinäkyvät. Paitsi tietenkin sille itselleen, helppo olla kun on koko elämänsä niin elänyt. Tai ainakin sen osan mitä elämäksi sinällään kutsutaan, ei liene mahdotonta etteikö niitä voisi olla useampikin aina siitä pitäen kun lopettaa vaippoihinsa kusemisen. Siellä se nyt kuitenkin on ja tekee asioita.

Seinä, joka jatkuu seinänä nurkasta toiseen nurkkaan, on alaosastaan täynnä tavaraa. Lattialta mitattuna korkeimmillaan tosin noin 0.75 litran korkeudelta jos näitä asioita laskettaisiin. Tuossa on virhe, huomannet, mutta kun sen toimintaa katsoo niin tällaiset asiat saavat olla vaikka näin koska se ei ole hirvittävän olennaista jatkon kannalta. Mainittakkoon: seinä itsessään yhdistyy kyllä kahteen muuhun, ja on niin korkea että sen päällä on katto. Ovat kiinni toisissaan kyllä, tietänet miten kuutio muodostuu ja lattiasta ei tarvinne puhua.

Paikalla olevista henkilöistä toinen lienee ikkuna. Se on seinässä kiinni, ihan niinkuin ikkunan kuuluu olla. Toisaalta on melkoisen erikoista sanoa sen olevan kiinni seinässä, sinällään koska se pikemminkin on reikä seinässä. Joka on umpeutettu lasilla. Ja on siinä ristikko, totta kai, mutta sekään ei ole hirveän olennaista. Ehkä olennaisempaa on se maisema mikä siitä näkyy. Sen nähdäkseen sen muuten pitää nousta varpailleen, kun ei tätä paikkaa ole oikeastaan sille suunniteltu. Mutta kyllä se pystyy siihen. Sieltä näkyy maisema jonka joku on maalannut kahdella värillä: sinisellä ja vihreällä. Tiedät kyllä, aika usein se näin on. Paitsi merien rannoilla, ja se on usein aika saatanan mielikuvituksetonta, ei edes kahta väriä.

Palataan siihen. Se on ottanut jo pullon, jos toisenkin. Aika hyvin ovat järjestettynä ne nimittäin, jos lueteltaan vasemmalta oikealle, niin kirkkaat, oluet, ja makeammat juomat. Makeammat sikälikin toisessa päässä, että edes vähän joutuu liikkumaan. Se liikkuu hitaasti väliä, säiliön kanssa tottakai, joka on noin puolet yhdestä isosta kirkkaasta pullosta. Siihen mahtuu asioita, eikä liene hankala kuvitella kuinka asia etenee, joten pidetään tätä itsestäänselvyytenä. Mietitään sitä mitä se ajattelee, koska siinä voidaan tehdä hirvittävän suuria erehdyksiä. Varsinaisella hulluudella ei oikein ole mitään tekemistä tämän kanssa, ja vapauden kaihollakin hirvittävän vähän. Se vähä vaan saattaa olla hirvittävän merkittävä asia silloin kun kävellään ongensiimalla.

Niin, on se piirtänytkin. Niin paljon siis että kynää ei enää ole ja piirroksistakaan ei enää saa selvää (mainitsinko jo lattian muuten?), koska kun piirtää tarpeeksi toisen päälle niin ne häviävät. Ei sinällään että se näyttäisi kismittävän sitä. Mutta kun haluaa lisää, lisää tuoda jotain itsestä ulos. Se on ihminen, ihminen on kohtuullisen kyvykäs toisinaan. Aikaa kuluu, asioita muodostuu ja hyppäänkin jo suoraan loppuun.

Kirkas säiliö pilkottuna pienempiin osiin. Määrittelevä tekijä on ruskean punaisella seinään väärinkirjoitettu ‘vapaus’.

“Mä siirryin seuraavaan asiaan kun mä en pääse sun perseeseen.”

Hallitsematon sisäänpäinsuuntautunutaggressio.

Passed out punk.

Killing it

This comes as no surprise,
We’re emptying our supplies
We’re only thinking about the
Size of the pile of shit to buy
Over and over we take what we want
To take even if the bond with nature will break
And when I lay me down to sleep
I wonder why I’m feeling fucking incomplete
I must try to be the guy that defeats all the lies
Wiser than the ones that I despise
So listen now

We’re living in this world and we’re killing it
It’s so absurd, and for dollar bills
We keep on drilling it, until we’re mentally ill

A big burial site, no light in this endless night
Please let me rewrite the story to get it right

- Raised Fist

Tänään löin itseäni vahingossa kasseille.

“tänään olen oppinut selviytymään krapulassa konttoritarvikkeilla ja työkahvilan tuotteilla”

Ole hiljaa. Äläkä liiku

Paikasta x:

[10:17] ebulbubu: oli aika villiä kun joku päivä nähtiin semmonen dokkari missä muurahaisiin pesiytyi semmonen sieniloinen
[10:17] ebulbubu: joka pisti niiden aivot sekaisin ja laittoi ne kiipeämään aina korkeammalle, silleen niin korkeelle kuin ne vaan pääsi
[10:17] ebulbubu: ja sitten ne delas sinne ja siitä päästä alkoi kasvamaan semmonen pitkä sieni
[10:17] ebulbubu : tässä mietin että on alkanut tehdä mieli kattohuoneistoa vaan.

Oikeassa elämässä haluisin talon. Pienen mihin mahtuu kaksi. Ja pihan. Ja sen grillin. Ja sen toisen, ja sen toisen kanssa muutin siten, että ollaan samassa pisteessä samojen seinien sisällä nyt. Ja onkin ihanaa, hitto vie. Ja niin oikeaa, rakas.