Mielinen

“Fighting for peace is like fucking for virginity.”. Noin mainoion lauseeseen törmäsin tänään, eikä tuohon oikein ole lisättävää. Paitsi poistaa tietysti kaksi hyvää tekosyytä maailmasta harrastaa tiettyjä asioita. Tai no, yhden, mutta en minä taida ihmisenä olla siihen suuntaan kallellaan juurikaan.

Retardus Maximus toki on tyytyväinen. Ei siinä, kyllä minäkin ajoittain haluaisin nähdä ihmisiä kuolevan. Mutta sitten mieluiten paljon kerralla. Kaikki, saatana.

No idea how you found your way to here, but there’s this tiny little reminder of the only single true fact (false facts tend to be like air bubbles in a swamp: surfacing every now and then only to be absorbed in the very air we tend to breathe):

“There is no salvation”.

There.

Tsihihiii, joku “lukee”(?, veikkaan kissikuvia tosin) tätä muuallakin tiemmä, niin piti koittaa tiivistää.

Ihan kelpoa aikaa itsekullekkin.

Hitsi. Huippua kyllä kun joskus sattuu löytymään ihan ohimennen jotain huippua juttua. Kuten nyt töissä tulee luettua satunnaisesti noita alaan tavallaan liittyviä blogeja. En minä niitä yleensä jaksa mitenkään äärimmäisen paljon lueskella, mutta silloin jos puhutaan kuplamuovista niin olen heti mukana!

Jep, tämä taitaa mennä seurantalistaan.

Hitsi että miulla menikin hetki ennen kuin tajusin tämän olevankin huumoria.

No jopas nyt jotakin. Tämähän on kirjoitus numero 200. Voi pojat. Menipä hyvään tarkoitukseen tasaluku.

Minä aloitin jotain. Vihdoin.

Lainalausemeemi:
Nytpä saatte pienen käsityksen siitä, millainen minä olen.
Kuten on jo ehkä joillekin käynyt ilmi, olen käsittämätön kosmetiikkafriikki ja -hamsteri. Minulla on muuten ihailija joka kulkee aamuisin samassa kuuden jälkeen lähtevässä bussissa. Pitäisi kai elää jonkinlaista elämää, jotta viisastelu jäisi vähemmälle. Vatsaa ja sydäntä kääntää. Olen edelleen hengissä.

Se on täytetty! Kiitti vaan, Maija, senkin räyhähenki :)

Feturoivat artistit siis ovat: Mitluana, Bittersweetin Akkiki, Rajalla oleva Liekkiö ja Sattumien ja kuulumien X sekä Muodostelman WanManSou. Siinäpähän saatte väkertää itsekin.

Laitoin tuoppiin:

Kaksi isoa jääkimpaletta
Reunaan sitruunanviipaleen
Vettä

Toin sen tuohon olohuoneen lattialle ja tuijottelin hetken. Tämän jälkeen purskahdin nauramaan ja hihittelin ilmestykselle lakisääteiset viisitoista minuuttia. Minä alan olla sekoamassa.

Erikoisuus lienee se, että herätessä hommat vielä vähän pyörivät. Ei siten, että tivolihenkisesti sakkahattara haluaisi _välttämättä_ tulla uudelleen ylös tervehtimään, vaikka aurinko paistaakin. Mutta siten että keinuessa tuntee olevansa jotenkin mukana _jutussa_. Vähän niin kuin tietäisi jotain semmoista, mikä on pikkaisen salattua. Tiedätkö? Semmoista että joka toinen ei ihan välttämättä tajua tätä juttua, että hommat menee eteenpäin tekee mitä tahansa.

Onpahan aikaa nauraa vähän, ja hengittää semmoista ilmaa jonka tietää olevan ihan omaansa ja vähän aikaa tuntuukin ihan hyvältä. Raaka liha-astia, semmoinen kun kävelee ja hykertelee omaan partaansa ja ottaa tuulen kiinni ja sitten mennään. Tämä on kai ihan ok, tämä _juttu_, ihan ok, vaikka ei täällä sitten loppujen lopuksi oikein olekaan mitään mistä saada kiinni. Tuuli on liian nopea.

Kun näitä kuitenkin katsellaan myös kaukomaissa niin laitetaan vielä vähän lisää. Hupi tuota elukkaa on katsella. Tänään teemana onkin lattia.