Mielinen

No siellä nyt on. Yksi hyllyllinen on vielä lisäämättä, ja jotenkin hämmentää, minulla pitäisi olla kyllä vielä jossain lisää levyjä ihan jonkin verran. Mutta toisaalta, enpä ole vielä kaikkia muuttolaatikoitakaan avannut että sikäli, veikkaisin että siellä vielä yksi laatikollinen levyjä on, aika vähäiseltä näyttää noin.

Tosin kaikki hommatut promot ja demot hämäävät hyllyssä, varsinkin jos ovat ihan jewelcase kamaa, että sikäli. Mutta nyt iski kyllä väsy, että saa jäädä toiseen kertaan. Enkä minä ole mitenkään sillä mielellä, että yleisesti mitenkään levykokoelmalla ikinä kehuskelisin tai muuta. Onpahan sekin vaan yksi tapa kertoa jotakin.

EDIT:

Ja vielä pieni huomio musiikista ja ihmisistä

Eräänä päivänä satuin sivusta seuraajaksi keskusteluun, jossa mietittiin että pitäisikö mahdollisella elämänkumppanilla, tyttöystävällä tai lemmikkimarsulla olla yhteneväinen musiikkimaku toisen puoliskon kanssa. Ihan kiintoisaa sinällään, koska itse olen saanut palautetta mm. siivousmusiikista aikoinaan ihan hyvin. Eikä itselläni oikeastaan koskaan ole tuon asian suhteen sattunutkaan minkäänlaista yhtenevää linjaa, silloin jos jonkun kanssa olen asunut.

Eli oma kantani olkoon, ettei tarvitse. Ja kohdallani se ehkä hieman hankalaa sinällään olisikin, genresurffailua tulee harrastettua aikalailla.

Jolla ei kuitenkaan ihan kauheasti ole sinällään tekemistä tuolla elämäpuolella, muuta kuin nyt istuskella lattialla ja tuijotella kattoon. Syljeskele en. Ptui.

No se alkaa ostelemaan levyjä! Ja vielä mielluummin käytettyjä, semmoisia mitkä kerran on jo tyhmyyksissään mennyt poiskin myymään. Siitäkin on aikaa, jo vuosia sitten lupasin itselleni että yhtään levyä en enää myy. Tehdäänpä lista kolmen (tai kahden, en oikein muista, vissiin kahden) viimeisen viikon hankinnoista:

jo tulleet:

Lolita Stasi - Ruhr
Fall of the Leafe - Vantage
Fall of the Leafe - August Wernicke
Fall of the Leafe - Evanescent Everfading
Ajattara - Itse
Woods of Belial - Deimos XIII
Rytmihäiriö - Seitsemän surman siunausliitto
Uruk Hai / Vinterriket Split
Uruk Hai - The Battle
Slayer - South of heaven
Slayer - Reign in blood
Slayer - Seasons in the abyss
Falconer - s/t
King Diamond - Voodoo
Destruction - Cracked Brain

Ja jo tilatut mutta ei vielä saapuneet:

Behemoth - Grom
Mercyful Fate – Don’t Break the Oath
DownFall - My Last Prayer
Opeth - Deliverance
Green Carnation - Acoustic Verses
Rattus - Rattus
Mythological cold towers - The vanished Pantheon

Suurin piirtein tuossa. Hitto, pitääpä naputella joskus synkkänä hetkenä tuonne sivuun joku levylista. Ihan sillä että jos keksisi siinä jotain jutunjuurta joskus, koska musiikki on makuasia, ja siitä kiisteleminen kaikkein hedelmällisintä ikinä.

Niin kai se on, jos minä jostain tykkään, niin musiikista melkolailla varmasti. Siksi paljon sitä täällä lojuu pakattuna erilaisiin formaatteihin ja muotoihin. Ja miksipä ei, epäilemättä tästä enemmän saa fiiliksiä kuin keskimääräisestä ihmissuhteesta. Ainakin näin haluan juuri nyt ja tässä hetkessä uskoa.

Ei sitä osaa olla huutamatta itselleen.

Viikonloppu oli oikein oiva, jotenkin. Miellyttävä kaikin puolin. Sen kunniaksi:

Kissa, olut ja sänky.

Minä löysin itselleni kaikkein sopivimman alkoholiannoksen! Se on: yksi punaviinipullo! Ja ehkä se tekee kaiken, sen että ei tarvitse juurikaan enää mitään, ei muuta kuin sen pienen odotuksen, sen pienen musiikin ja kaiken tanssin mikä päänsisällä käy.

Olen kohtuullisen tyytyväinen pieneen, olisin vielä isommin suureen, mutta niistä valinnoista mitä tekemään joutuu, useimmiten on syytä ottaa se pieni. Vaikka mieli tekisi mitä. Minun pieni maailmani pyörii nyt ihan tarpeeksi, ja hymyilen. Sille katolle jota muutenkin katson päivittäin silloin kun en muuta keksi, ja silloin kun muuta ei oikeasti ole. Ja vaikka kaikki ei ihan, ihan kohdallaan olisikaan, niin joku pysyy, tämä lattia, tämä patja. Ei Ei eiei! Me olemme nyt tyytyväiset, me jotka tässä hetkessä olemme, ja kuulemme.

Onko syytä kohottaa katsetta silloin jos jonkinlainen areena asettaa rajat sille mitä näkee? ei, kun se vaan menee sen mukana kun tuuli kuljettaa pois. Jos vaan katsoo siihen neliöön, siihen rajattuun alueeseen mikä edessä on, niin näkee ehkä satunnaisesti pienen häivähdyksen siitä mikä saa nauramaan. Ihan sillä että on, kun tämä on hassu paikka. Hauska paikka, sellainen, joka oikeasti hieman taipuu, kun joku ottaa reunasta kiinni. Minä pidän teistä. Mutta niin, vähän luulen että olen niin huono, että pidän joistain teistä enemmän kuin muista.

Wanmansou:n innoittamana väänsin huumorikuvan itsestäni. Hihii, en minä kyllä noin karismaattisen näköinen ole.

Minä en ymmärrä tyttöjä. En ymmärrä juuri mitään muutenkaan, naisia poikia miehiä siriuslaisia, ihmisiä yleensäkään. Mutta juuri nyt tämä asia hieman hämmentää pientä mieltäni.

EDIT:tiä pukkaa:

Kappas muuten. Olen ollut vuosi sitten näemmä tietoinen siitä minkälainen olen. Tieto hieman hämmensi, ja muistaa taas miten aikaa on kulunut.

Ja se on, ja se tulee aina uudelleen siinä vaatteessa, siinä kipeässä sinisessä lihassa joka on yksi säie, yksi revitty pala siitä siitä pienestä ja suuresta ja aina horisontintäyttävästä kimpaleesta. Siitä mikä irrotettu on SEN selästä, jolla ratsastaa yksi, savesta valettu, yksi aina silmät omaava ja kaikille rakkautta jakava.

Se, mikä katsotaan kullekkin hyväksi olevan, on kuitenkin aina se joka viimeisenä kiittää, kääntää pään ympäri että silmä näkee sen puheen, joka kertoo niistä sanoista joka jätti jälkeensä, ja mistä nyt kasvaa vain se korsi, ja siinäkin vain sellainen silmä joka ei nää. Ja jos se joskus näkee, niin sitten se huutaa sitä kuvajaista, sitä verta missä peseytymällä on puhdas, PUHDAS PUHDAS! kun ei ole muuta missä olla, ei muuta missä juoda. Muuta missä uida, kun iho kuivuu, ja punainen on hyvä väri. Kaunis väri, niille jotka silmät kiinni kulkevat ja eivät kuuntele sitä, miten yksi liha silpoutuu, toinen huutaa ja repeäminen on vain yksi tapa jakaantua. Sen kun unohtaa, niin vähän jää.

HS.FI

…

hohhoijjaa.