susi syntyneenä, eri äpärä eläneenä.
Tämän päivän negatiiviset huomiot:
Tuhlasin viikonlopun humaloimalla sen pari päivää
Elämällä ei ylipäätänsä ole hirveästi merkitystä
Minäkuvani on lähinnä 5-vuotias poika jolla on jatkuvasti sormi nenässä
Ylipäätänsä tuntuu vähän naurettavalta taas pitää blogia, kun ei ole oikein sanottavaa mihinkään. Vanhasen Matti oli sentään sanonut, että Smash Asem poliisit olivat oikeita kullannuppuja, ja paijasivat ohikulkijoita ja pitkätukkia oikein oikeaoppisesti rakastavilla patukoillaan. Ei siinä, virallista totuuttahan tuosta ei saada ikinä, ja sittenkään kukaan ei enää välitä.
Ja jokainen järkevä ihminen kuitenkin tietää, että siellä mentiin sellaisen rajan yli, minkä jälkeen… noh, voidaan virkaylivallan puolelta tehdä mitä halutaan. Kannattaako tästä sanoa mitään, kun jokainen vähänkään järkevä tietää, että viralliselta puolelta ei tämän asian suhteen tule ulos mitään muuta kuin silkkaa paskaa. Totisesti, hieman sekasortoa suomen kaduille.
Minulla on tylsää helvetti vieköön. Tämä “itsensätutkiskeluperiodi”, mikä lieneekään alkaa pikkuhiljaa risomaan. Lisäksi on semmoinen tietty huoli. Vähän kaikista ihmisistä, yleisesti ottaen. Ja sitten on semmoisia isompia huolia, ja semmoisia pienempiä huolia ja kaikenlaisia huolia. Suruja ja murheita on nyt ehkä vähän vähemmän tällä periodilla.
Mutta hulluksihan tässä tulee jokatapauksessa. Ja jo on korkea aikakin, että ovet auki! Sisään vyöryy kakkia! Eikä tuo nyt sinällään johdu suoraan noista huolista ja semmoisista. Enemmänkin omasta totaalisesta läskipersiydestäni. Vatuloija, Epatto ja paskaksi hakattu naakka.
Ranteet auki ja saunaan. Perkele.
No, tilasin minä paidan. Todennäköisesti vähän väärän kokoisen, mutta tällä menolla sitä ehtii kasvaa siihen vielä oikein sopivaksi. On levoton olo. Jos lenkillä saan sydärin ja kaadun, niin toivottavasti luulevat vaan spurguksi.
