Mielinen

Supernerokkasti tuhosin juuri yhden kirjoituksen.

“Lainasin kaverilta PJ:n uudempaa musiikkia, miusta ehkä parempaa, puhutaan aseista ja kaikkee helppoo”.

Kyseessä siis PJ Harvey:n stories from the cihy, stories from the sea, niille joita asia jostain syystä kiinnostaa. Toivottavasti siirtymään “norjalainen kirkonpolttomusiikki” -> PJ Harvey ei tarvitse pitää jonkinlaisena indikaationa henkisestä kasvusta. Epäilen.

Juhannus oli mainio. Paitsi että onnistuin olemaan ihan ratkeamispisteessä koko ajan. Tein vähän vastaavan huomion noin parisen vuotta sitten, kun pistin merkille etten ole ollut yli puoleen vuoteen yksin tuntiakaan. En minä tiedä onko tuommoiset asiat miten merkittäviä yleensä, mutta silloin epäilin että pääni tatvitsisi pikkaisen lepoa toisinaan. Minulla kun on tapana stressata aikalailla, toisinaan.

Niinhän siinä sitten kävi nytkin, että ajatusurat kuluivat siihen kuosiin, ettei synapseilla liennyt juuri vaihtoehtoja kuin ajaa päin seinää niin kovaa kuin vaan pystyy. Mutta: Sitä minä tässä ihmettelen, että nyt kun on aikaa, niin koko homma on ajateltu selkeäksi noin parissa tunnissa. Kun kerrankin kuulee mitä itse on mieltä asioista. Tosin nerokkaasti noin puolivuorokautta aikaisemmin onkin sitten ehkä onnistunut tuhoamaan koko loppuelämänsä (taas, jos saan huomauttaa). Niin, pitäisi varmaan oppia sitä kommunikaatiota. Pitäisi kyllä, olen samaa mieltä.

Minkäs teet. Kai ihmisetkin palaa loppuun. Enpähän vaan ikinä uskonut itsekään siihen.

Niin peliteollisuudessa kuin maailmassa ylipäätänsäkin. Silleensä aika härskiä menoa, tosin tuo uutisjuttu on yllättävän neutraali.

Pointtihan on siinä, että minkäänlaisen moraalisuuden rajat lienevät suurinpiirtein peliteollisuudesta poistuneet. Tuossa on kuitenkin kyse ns. oikeassa elämässä tapahtuneesta (ja puolesta riippuen (epä)oikeutetusta) veriteosta, josta tällätavoin viihteen tekeminen on hivenen erikoista. En ole tuosta Kuma/War -jutusta hirvittävän tietoinen, mutta jenkkihäpätykselle tuo mitä suurimmin vaikuttaapi.

Olen aika hämmentynyt tuosta. Jenkeillähän tätä peliteollisuuden valjastamista oman agendan levittämiseen on toki harrastettu aiemminkin.

En tänään heräillyt mitenkään yltiökrapulaisena, vaan ehkä enemmänkin ärsyyntyneenä. Saapi pikkuhiljaa riittää, tämä tietty asia. Kai se oli itselleen tunnustettava että olen jo pitkään ollut kai kohtuullisen stressaantunut, enkä ole osannut sitä oikein hoitaa, muuten kuin päihtymällä oikeastaan. Okei, dokailu on ihan kivaa, toisinaan, mutta nyt viimeaikoina on ollut semmoisia hetkiä milloin se ei ole oikein tuntunut hyvältä.

Saapi tulla muutos. Niin kuin: nyt. Tänään. Ihan oikeasti. Veikkaan että näkyy ulospäinkin, ja kuuluu ulosannissa, kaikki semmoinen erikoisuus mikä pistää rassaten. Ja jos on hankaluuksia pysyä omissa nahoissaan, niin epäilemättä ei ole muilla kovinkaan paljon helpompaa seurailla sitä. Eli nyt alkaa keskittyminen ns. olennaisiin asioihin. Ja näihin kuuluvat:

lätkyttäminen
tytön pitäminen kädestä
tytön ulos vieminen
omat stressinpurkuprojektit
siivoaminen
tytön halaaminen
lätkyttäminen
musiikin kuuntelu
lätkyttäminen

Ja se minkä siivillä tätä ajatustyötä on tänään tehty, löytyy tämän linkin takaa. Zebda on oikein oivallista ranskankielistä reggae-räppiä. Ei ihan satu miun yleiseen skooppiin, mutta hemmetin hyvää tämä on. Tekee mieli antaa taas Manu Chao:lle mahdollisuus. Ei se minusta aiemminkaan ihan älyttömän huonolta kuulostanut mutta ehkä tuolle nyt osaisi antaa tarpeeksi arvostusta.

Täältä löytyy ainakin yksi englanninkielinen Zebda:n haastattelu. Hyveellisillä ja oikeilla asioilla tuntuvat olevan, mikä on yllättävän tärkeä juttu. Ilmeisesti tuo Zebda on yksi monista Ranskassa asuvien vähemmistöjen keskuudesta suosioon nousseista orkestereista. Silleen hienoa, itse olen ollut siinä käsityksessä, että Ranska noin yleisesti onkin hieman hankala maa ns. “jenkkipaskalle”.

Otsikko on sikäli harhaanjohtava, että ei tässä juurikaan mitään kysymyksiä muuten ole.

On pakko kertoa että näille sivuille joku on eksynyt hakusanoilla: “lisää spermaa”. Tuntui hyvältä!

- Monet yrittäjät ovat lähellä konkurssia poliisin toiminnan vuoksi, yrittäjien asianajaja Clarence Crafoord sanoi Aftonbladetille. Hän viittasi toukokuun lopussa tapahtuneeseen Pirate Bay-ratsiaan, jossa ulkopuoliset kärsivät palvelinten takavarikoinnista.

- Digitoday

Hieman huvittunein tuntein seurailin tuota pirate bay:n ratsiaa, mutta mieli muuttui aika erikoiseksi kun jostain kävi ilmi, että poliisit olivat ilmeisesti vieneet serverihuoneesta lähestulkoon _kaikki_ mahdolliset palvelimet, tarkastamatta sen kummemmin kenen tavaraa noissa oli.

Aiemminhan pidin Ruotsin poliisia kohtuullisen harmittomana tavalliselle ihmiselle, mutta kyllähän nuo ammoisat toimenpiteet “mellakoiden” aikanakin jo toista tosiaan puhuivat.

Erikoista tuossa vaan, että eivät tosiaan ilmeisesti tajunneet / välittäneet siitä että palvelimilla saattaisi olla jonkun yrittäjän kannalta hyvinkin toiminnan kannalta olevaa tavaraa. Miljoona kruunua tuntuu silloin aika pieneltä rahalta.

Totti on näemmä leikannut hiuksensa. Ällötys silti. Phuuhhui, aika erikoista on tämä elämä. Sitä toivoo pikkaisen rauhaa ja sellaista, mutta ei millään. Joku oli ottanut asiakseen tehdä kotikaupungissani aika ikävän tempun, millaista en kyllä ajatellut että voi sattua omalle kohdalle. Veti mielen matalaksi kyllä, saisivat antaa jo poismenneiden olla rauhassa.

Jotenkin tuntuu siltä että on ihan hullun levoton olo nyt. Jätin tänään menemättä paikkaan, missä olisi varmaankin ollut oikein oivaa, ja nähnyt hyviä tuttuja ja kavereita. Ei vaan jaksanut, ja jotenkin helvetin riutunut olo töiden ja tämmöisten inhottavien sattumusten takia. Silti välillä hymyilyttää, ei oikein jaksa odottaa, että tästä lähtisi semmoinen onnettomien sattumusten sarja liikenteelle niin kuin tapana on. Lenkilläkin kävin, pitkällä.

Ja onnistuin taas tuhoamaan toisen polveni. Pitäisi käyttää tukia, saatanan hölmö minä. Mutta ei se mitään! Ghana! Ghana! Ghana! Nyt ainakin vähän aikaa on jotain tekemistä.

“Kuolit nälkään, ja olet koditon, mutta arvostan sitä työtä minkä teit”.

jessus. Olen tässä tämän aamun oikeastaan naureskellut uncyclopedialle. Tuohan on tuttua kauraa kaikille, ja normaalisti tuonne ei kannattaisi juurikaan linkitellä mitään. Kuitenkin Steve Ballmer’s hitlist sai sen verran hymyä huulille että pakko laittaa tänne.

Sehän voi olla, että tuo on miusta hauskaa vain sen vuoksi, että olen juopotellut aamusta lähtien. Perusteena on se, että oli harvinaisen rankka työviikko, mikä istumatyöläisen suusta kuulostaa lähinnä naurettavalta. Mutta, huomattakoon tuosta kategoriasta etenkin ala-kategoria: marsilaiset.

Sille on varmaan joku syy, kun en halua juurikaan lisäillä noita kategorioita tuohon WP:hen. Sen verran annoin itselleni nyöriä, liekaa, että tuon “pöhnän” tänne laitoin. Ja mikäs siinä, kaipa se on, oleellista. Epäilemättä suurin osa menee myös elämän alle.

En ole avioeroani täällä juurikaan käsitellyt. Eikä ole syytä aloittaa nytkään, vaikka selkeästi yhtenä etappina tuo elämässäni näyttäytyy. Tosin sellaisena, jolla ei enää mitään välitöntä vaikutusta pitäisi olla. Ei oikeastaan, muuta kuin sen verran että nyt tuntuu siltä, että on ns. “kompetenssia” ottaa vastuu omasta elämästään.

Joskus 15/16 vuoden paikkeilla tuli sellainen hetki, että tuntui maailma menevän jotenkin vinoon. Että tapahtui jotain semmoista mitä ei olisi pitänyt tapahtua, ja että sitä pystyy pitämään pilkkanaan kuten tahtoo. Sitten, 10/9 vuotta myöhemmin tulee samankaltainen olo. Että tapahtuu jotain “väärää”, jotain semmoista mikä on niin erilaista, niin väärin, ettei sitä pitäisi iki maailmassa tapahtua (enkä puhu mistään laittomuuksista, koska ne ovat arkipäivää kenelle tahansa. Olet murhaaja, tiesitkö?). Ja siitä oppii nauttimaan. Taas, sillä lailla että voi oikeastaan ihan hyvin juoda viidennen oluen, istua hetken hiljaa ja kihertää vähän. Vaikka loppujen lopuksi niin kovin kummoisia ei tapahdukaan. Mutta silti miä luulen että se on se juttu.

hoitaa tämä meemi pois: “Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi.”

Tänään on koittanut se päivä, jota olen ahdistuneena odotellut jo pari vuotta. Sydneyn viranomaiset ovat keksineet nerokkaan keinon jolla ammattikoululaiset ja juntit saadaan pois kaduilta luuhailemasta. Keskustelu ajautui sitten imurin suuttimessa oleviin kytkimiin ja siihen, missä asennossa niiden pitää milloinkin olla. Tätä koskeva valitus on vielä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsittelyssä ja päätöstä odotetaan annettavaksi lähikuukausina.


Werner Herzog ja Klaus Kinski ovat hulluja, olen ymmärtänyt. Mutta entä jos Sydneyn nuoriso sattuu pitämään Barry Manilowista? Muistan kuitenkin elävästi sen, kun noin 16-vuotiaana serkkuni täyttäessä 25 vuotta olin vahvasti sitä mieltä, että serkku on aikuinen, hän tietää kaiken tietämisen arvoisen ja n. 25-vuotiaana ihminen on elämän huipulla, ts. silloin on saavuttanut aikuisuuden, jolloin mikään ei elämässä ole enää tuntematonta eikä avoimia kysymyksiä ole. Kaikkea sitä voi 26-vuotiaana oppia. Hyvää syntymäpäivää, eduskunta. Toivottavasti vielä virkistyt!

Tässä härskisti lainattuina esiintyivät: mitluana, Lyhyt johdatus eskapismiin, 40100.net, Heart breaking blog of staggering genious ja Valheiden takoja.
Haastettuja olette Te, joita tähän ei vielä ole haastettu.