Mielinen

image (c) http://www.killswitchengage.com

“fixation on the darkness that engulfs this world
drain the life force of our people, change
return to the womb, new life
lay your head to rest, mercy
to give you a peace of mind, lay your head to rest
come together inside, this body is only a shell
change, the only way we will survive
light transfiguration of the soul, of the soul, of the mind
tell them they will not hold us down, it’s time for a change”

Killswitch engage - Fixation of darkness

TAPPOKYTKIN! Jos onkin masennusta maallisessa maailmassa, on helvetin hienoa huomata että joku asia voi vieläkin kolahtaa. Kuten heavy, ja täytyy sanoa että tässä on todella, todella pitkään aikaan “uusi” poppoo joka ansaitsee varauksettoman ylistykseni. Suosittelen tutustumaan piru vie, koska minut tämä vei mennessään hetkessä, jumalauta. Osaltaan tulee vanhat thrash-ajat mieleen, ja taas toisaalta mukavasti on maustettu helvetin hienolla puhtaalla laululla. Näin!

Kaupasta tarttui mukaan End of heartache ja tämän jälkeen oli pakko hommata vanhempi Alive or just breathing, ja nyt ovat molemmat aktiivikuuntelussa ja kyllä jalka taputtaa ja pää notkuu. Näin! NÄIN NÄIN! whoahahaaa!

Tajusin, että tuo End of heartachehan on rakkauslevy, ja lyriikoiltaan jopa aika löysä. Vaikka vähän teennäisiähän nämä lyriikat yleensä tuppaavat muutenkin olemaan, vaan ei pidä antaa sen häiritä, kun muuten meininkiä puristetaan murskaimen läpi kuin viimeistä päiväänsä viettävää ukkometsoa. Näin! Alan fanipojaksi.

juoda pullo viiniä rakkaan ihmisen kanssa. Tupakoida rauhassa ja olla miettimättä mitään. Olla, olemassa pää tyhjänä ja miettimättä sitä että

kohta joutuu jättämään kaiken
kohta ei ole onnellinen
kohta on yksin
kohta on ikävä
kohta tuntuu vain puolikkaalta
kohta itkettää iltaisin

Ja toleranssi on laskenut näemmä nyt jo puolikkaaseen viinipulloon. Miten voi olla, että raivokkaasta nuoruuden intomielisestä ryypiskelystä on taantunut näin taaksepäin äkkiseltään. Joo joo, hyvä asiahan se, ei tartte valittaa suotta.

Niin se on, että tästä on piakoin tulossa varsin surumielinen blogitus. Niin siinä käynee, kun elämässä tulee tarpeeksi muuutoksia lyhyen ajan sisään.Tokkopa tämän suman purkaminen semi-julkisesti auttaa, mutta lässyn lää, kuten eräs hyvä, hyvä ystävä joskus on varsin painokkaasti todennut.

Sen lisäksi, että olen vasta vähän aikaa sitten avioeronnut käärmemäisen ystäväni napattua käärmemäisen vaimoni, tapahtuu ajattelemattomia asioita. Ei se riitä, että piakoin rakastuin, en tiedä, ehkä ensimmäistä kertaa ainakin tällä volyymillä. Helvetin hankala sanoa kun ei riitä kapasiteetti ymmärtämään muutenkaan oikein mitään. Ja hetken, hetken kaikki tuntui niin hyvältä kuin petetyn olennon vain voi.

Vaan nyt heitti joku piru elämän niin, että Helsinkiin on mentävä. Töihin kuinkas muuten, ja minä menen kun pyydetään ja tarvitaan. Saa nähdä tarvitaanko pitkään ja miten käy mielipuolen, mutta menen, kun asiasta sovittiin täällä kotonakin ja syäntä raastaapi pentele raastin raudalla suurella. Vuoden loppuun, ja vain viikonloput aikaa olla niin kuin tahtoo. Helvettiäköhän tästä tulee, ja miten suurta surua. Tuntuu siltä että turha antaa ajankaan näyttää, koska, no ei tästä kovin hauskaa tule kuitenkaan, arvannet.

Viimeiset vuodet elämältäni olen lähinnä halunnut vain rauhaa ja aikaa olla ilman että mikään mullistus koittelisi hirveästi. Hirvi parka, aikaa sitten ammuttu tapettu ja lihavalle miehelle murkinaksi laitettu. Adios, rakas ja rakas hyvä elämä. Nyt ei oikein näe mitään enää.

“Tatuoinnit työllistymisen esteenä
Julkaistu 28.10. 16:23 Laura Bush on kantanut kortensa kokoon Yhdysvaltain nuorison puolesta. Rouva Bush sanoi viime viikon tiistaina American Urban Radio Networkin haastattelussa, että nuoret saisivat helpommin työtä, jos he eivät ottaisi tatuointeja ja välttäisivät huumeita ja alkoholia.
“Me tiedämme, että nuoret, jotka eivät käytä alkoholia tai huumeita ja joilla ei ole tatuointeja saavat helpommin työtä”, Bush sanoi.

“Haluamme, että nuoret välttävät nuorisojengejä. Ja tiedämme että kun heillä ei ole jengitatuointeja, he työllistyvät helpommin”, Laura Bush lisäsi viitaten ilmeisesti siihen, että tatuoinnit olisivat merkki alkoholin ja huumeiden käytöstä.
Reuters”
Hesarin tuoreet

Yllättääkö tämä ketään. Ei. Hitto miten hyviä ihmisiä ovat nuo Puskan sällit ja mimmit, ei ristus. Sanotaanko muuten, että minä näytän ihan saatanan rumalta, mutta esimerkiksi lävistysten takia ei ole ikinä jäänyt yksikään helvetin työpaikka saamatta. Mutta juu, eihän tuossa sanotakaan että ylimääräiset reijät mitenkään huumeiden käyttöön viittaisivat. heh heh.

Mutta eikö joku voisi tunkea tuon perheen suun täyteen vetelää paskaa. Kerrankin voisivat tuntea että miltä se tuntuu toisin päin. Ei riitä oma käsityskykyni ymmärtämään, että minkä saatanan takia pitää muiden ihmisten asioista tehdä omia asioita. Joopa joo, puhuttiin sitten yhteiskunnallisella tasolla tai ei. Helvetti, ihan on ihmisten oma asia jos vaikka haluaa nahkansa pukea väärin päin ja tallustella siten sateessa.

No, vissiin mäkkärille ei pääse töihin tatujointien kanssa. Paska nakki.

Katolinen koulu kielsi oppilailtaan bloggauksen

Marko Mannila

Julkaistu 27/10/2005 kello: 12:46

Roomalaiskatolinen lukio kielsi oppilailtaan bloggauksen New Jerseyssä. Koulu perustelee kieltoa verkossa liikkuvilla pedofiileillä.Paavi Johannes XXIII:n mukaan nimetty lukio Spartan kaupungissa oli kieltänyt bloggauksen jo vuosia sitten, mutta nyt kieltoa alettiin valvomaan.- Oppilaat näyttävät noudattavan kieltoa, pastori Kieran McHugh kertoi.Paikallisen hiippakunnan mukaan kyseessä on turvallisuus, ei sensuuri. Ketään ei ole rangaistu bloggauksen johdosta.- Oppilaita ei ole tarkoitus hiljentää, vaan heille on kerrottu, etteivät he saa kirjoittaa kouluasioista tai henkilökohtaisesta elämästään, hiippakunnan tiedottaja Marianna Thompson sanoi USA Todaylle. Thompsonin mukaan oppilaat allekirjoittavat vakuutuksen käytöksestään, johon kuuluu myös vastuullinen verkon käyttö.Etujärjestö Electronic Frontier Foundation pitää kieltoa ylireagointina. - Olisi ymmärrettävää, että koulut opettaisivat, mitä verkossa voi tehdä ja mitä ei, sen sijaan että ne ottavat oppilailta pois tärkeän viestintävälineen, Kurt Opsahl EFF:stä sanoi.

digitoday / media / Katolinen koulu kielsi oppilailtaan bloggauksen

Lueskelin tuosta tosin eilen jo Slashdotista. Miten huippua, joten jatketaan uskontoteemalla. En voi käsittää tuota. Tavallaan on ihanaa, että halutaan suojella verkon vaaroilta. Tosin, mikäli muistelee kyseisen ryhmittymän omia tekosia vuosien varrelta, vääntyy mieli väkisinkin vienoon hymyyn. Tuo on rienaamista parhaimmillaan siis, ja vielä omien tekosia ;) Minusta tosi hassua.

Vaan, eihän se mukavaa ole, että tietyillä instansseilla on vielä ihan virallisestikin voimaa rajoittaa ihmisten tekemisiä noin paljon. Oli kyse sitten siitä, että ihminen vapaaehtoisesti moiseen suostuu, tai ei. Eivät sentään helvetillä uhanneet jos ei totella. Tai no, mistä minä tiedän. Varmaan uhkailivattenkin.

image (c) Ringo Müller (www.dasich.de)

Aina välillä muistuu mieleen niitä joskus kovaa kolahtaneita aisioita, ja tämä ei ole edes kovin vanha tapaus. Minähän en siis ole kielimiehiä, ja miehiäkin vain hieman rajoitetusti, joten tuosta harmikyllä jää puolet ymmärtämättä aika helposti. Tulee taas mieleen yksi funktio, jonka visuaalisuus sinällään täyttää meille ymmärtämättömille. Sanomanvälityskeinonahan tuo toimii, muistelen joskus lukeneeni journalistiikan pääsykokeisiin semantiikasta ja se oli ihan keskikiinnostavaa. En muuten päässyt sisään, hyvä niin koska minusta olisi tullut paska toimittaja.

Vaan, tänään televiisiolaitteessa puhuivat ilmeisesti uskonnoista ja uskomisentapaisista asioista. Epäilemättä eräs mainoimpi asia tuossa on se, että sitä pystyypi rienaamaan. Ja rienaamisen yksi parhaista puolista on se, että se ei paitsi ärsytä, vaan herättää parhaassa tapauksessa keskustelua. Ei pidä käsittää niin, että minä mitenkään rienaisin yhtään mitään, minusta ei oikein ole siihen kun en niin hirveän paljon jaksa välittää koko aihiosta. Kuten jokaisen kunnollisen nykyihmisen olemukseen kuuluu. Ja tuolla rienaamisellahan ei ole saakelin palvauksen kanssa mitään tekemistä, ei ainakaan sillä mikä minun suupieliseni saa mukavaan virneeseeen. Pikemminkin parhaimmillaan tuo näyttäytyy semmoisena leppoisana satiriina ja lystikkäänä humorismina.

Mistä mieleen tulikin se, että olisin varmaan noista uskomisen asioista paljon enemmän innoissani, jos jumanskuggeli olisi tehnyt lampaasta lystikkäämmän eläimen. Minusta ne on piiiikkaisen tylsiä.

Puuh, olihan reissu ja tulipahan tehtyä. Eli mökilta on saavuttu takaisin kotoiseen koloseen, ja voi pojat että tuntuu mukavalta. Vielä piirunverran paremmalta voisi tuntua, mutta eiköpähän tuo järjestyne. Se on jännä juttu, että vaikka jossain on tosi nihkeää ja esimerkiksi tänä vuonna ei ollut yhtä ratkiriemukas tunnelma kuin aikaisemmin, on nihkeä jumittaminen tietyssä seurassa sitten kuitenkin paljon kivempaa kuin vaikka nihkeä jumittaminen yksin.

Jonnin verran täytyy ottaa omaan piikkiin, sitä on yksinkertaisesti vaan niin helvetin väsynyt nykyään ettei oikein mitään jaksa. Esimerkiksi viinan juonti alkaa nykyään olemaan ihan todella amatöörimäistä. Ja kyllä vain, minun mielestäni ihmisen arvo mitataan kyvyllä konsumeerata maksimaalisesti alkoholia ja pitää hauskaa. Totta tuossa sen verran, että selvinpyin ei välttämättä… niin no, tiedätte varmaan tuon jutun. Oikeastaan voisi sanoa, että ihan mukavata oli, kuitennin. Tuo sälli oli myöskin mukana, ja hitto että voi olla hauskaa joskus lätistä ihan vaan lätisemisen ilosta, vaikkei seuraavana aamuna muistakkaan notta mistä tuli lätistyä. Ja mikä parasta, ei oikeastaan siinä samassa hetkessäkään kun on lätinän matkaan päästänyt.

Mainittakoon, että olin viikonloppuna aivan varma siitä että tietyssä pisteessä kuolen. Tämä paljastui vain massiiviseksi paskehädäksi, ja ihmeellistä kyllä siitäkin tuli selvittyä. Joten hyvä etten isompaan ääneen aivoituksiani julkituonut.

On ne kaverit kuitenkin mukavia olla olemassa, vaikkei niiden kanssa osaisi käyttäytyäkään ja niille puhuminen pelottaisi. Ehkä ensikerralla jännittää vähän vähemmän, mutta tuskin välttämättä. Ja sietää kyllä jännittääkin, kun kerran kaksi kertaa vuodessa vain noin keskimäärin tavataan.

Helevettinen.

“Microsoft has claimed the cost of software is not an important issue in the developing world.

In response to a question on the role of open source software in Africa, Gerald Ilukwe, the general manager of Microsoft Nigeria, said that cost is not important, even though he admitted that the average annual salary in the West African country is only $160 (£91).”

- ZdNet

Niin no, epäilisin että nuo alueet joista Microsoftin Nigerian ylipääkomentaja puhuu, eivät tule viimeisimpinä ns. laittomien ohjelmistojen suhteen. Kuitenkin, omaan maailmankatsomukseeni soveltuu paremmin näkemys, jonka mukaan avoin-ohjelmisto on moraaliselta arvoltaan suurempi kuin laittomasti hankittu, ja useimmiten eettisiltä arvoiltaan suurempi kuin kaupallisesti tuotettu.

Kustannuksista on sikäli turha puhua, koska noiden kahden (laittomien/avoimien) välillä ei voitane juurikaan puhua kustannuseroista.

Samasta lähteestä:

“It’s not about the cost of the software, it’s about how you take your expertise to people. We are sharing our expertise, particularly with governments in emerging markets. Cost is not the barrier here — expertise is,” said Holloway.”

Hevon p*skaa sanon minä. Tuo niin sanottu asiantuntevuus on oikeasti sellaista, mitä kyllä löytyy, ja minkä tekemiseen ei edes kulu hirveästi aikaa. Minusta tuntuisi edelleen siltä, että mikäli noiden alueiden annettaisiin kehittyä rauhassa ilman jatkuvaa painostusta suur-yhtiöiltä, tuo asiantuntevuus kehittyisi luonnostaan, ja vaikka näin ei kävisikään löytyy sitä kyllä niin sanotusti “omiin tarpeisiin”. Ja piru vie, mikään Microsoftin tuotteita vastaavaan tarkoitukseen tehty ns. avoin-ohjelmisto ei ole merkittävästi hankalampi hallinnoinniltaan tai käyttöönotoltaan.
Onneksi ei ole pakko tyytyä vain noihin mielipiteisiin, tämä vaikuttaa edelleen ihan mielenkiintoiselta:

http://www.tsf.org.za/

puuh, ensimmäinen kirjoitus työaikana, eikä edes tullut kauhean syyllinen olo.

Eipä hermostuta. Päätin konkretisoida haaveeni opetella perliä. Ei sinällään kauhean hääppöisesti alkanut. Onnekseni uskalias päivittelyni uusimpaan Ubuntu linuxin versioon meni suurin piirtein kohdilleen ja homma toimii edes käyttöjärjestelmän osalta joten kuten. Mitä nyt täysin satunnaisesta syystä näppäimistö kieltäytyi toimimasta kun gdm jyrähti käyntiin (siis kokonaan, syytä en tiedä). Tähän auttoi sentään dpkg-reconfigure xserver-xorg ja sitten mentiin taas.

Olin onnesta soikea, kun totesin eclipsen löytyvän suoraan paketeista joten eipä muuta kuin asentelemaan. Tämän parhauden jälkeen iski karvas totuus, Ubuntuun paketoidusta eclipsestä puuttuu iloisasti mahdollisuus asennella plugineja, ja itse olisin kovasti halunnut EPIC nimisen pluggarin, nimenomaan sen vuoksi että jospa tuo perlin opettelu olisi ollut jotenkin mukavampaa. Olen hienosteleva neiti ja tykkään IDE:istä kuitenkin jonkin verran, tulee kivempi olo kun saa painella nappeja. Tuli selattua jonkin verran noita foorumeja, ja tämän jälkeen lienee syytä ottaa neuvosta vaari, eli asennella käsin. Voi tätä riemua

“Get into the car and keep it down
City lights look like warnings now
She’s got someone that pays for things
Trust me she won’t miss a thing
Come with me
And believe me
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
I get by on what I have
Less than Jesus
More than dad
Enough to keep me in this state
Ticking through to the next escape
Come with me
And believe me
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
I woke up late
And I rolled the stone
Laziness and death in one
You were once a gentleman
Ended up a bitter man
Come with me
And believe me
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Happy people have no stories.”
-Therapy? / Stories

Se siitä väitteestä. Lienen teini, ja lienenkin. Ainakin siinä määrin,
että kokolailla usein tuntuu tarpeelliselle kuunnella melkoiset määrät
kerralla Therapy?-orkesterin musiikkia. Ja mikäs siinä, ei auta hävetä
myöntää, että melkoisen varmasti tämä kuuluu niihin tekijöihin jotkaniin kutsuttua elämää(ni) tulevat aina määrittämään enemmän kuin
haluaisi myöntää.

En oikein halua käsittää tuota ulosantia pelkästään blatantiksi tuskan
ilmaukseksi (blatantti on tyhmä sana, mutta niin on helvetti vieköön
angstikin). Minusta tuossa on kuitenkin mukana aimo annos semmoista
rehellistä tunnetta kuin vitutus (pikkaisen nihkeä on sanana tuokin), ja
se tekee tuosta sitten kuitenkin sillä tavalla maanläheisemmän. Kai
noita olisi muitakin orkestereita, mutta suosittelen tuohon tutustumaan
hittonen vie. Andy Cairns, piru vie. Olen melkoisen varma siitä, että
olen unissani nähnyt tuon muikean ilmeen jota saapi ihailla tuossa
kirjoituksen alussa, ja kyllä vain, olen heteroseksuaalisuuteen
taipuvainen, te jotka että osaa ajatella muuta.

Mutta ei se helvetti sentään voi olla niin paha homma, saada pikkaisen
edes takaisin sellaista miellyttävää nihkeää oloa mitä parhaimmillaan
tuntee lukiossa (tms.) ihan vaan sen takia että “kukaan ei ymmärrä” tai
että “tytöt ei kiinnostu miusta”. Tuohon jälkimmäiseen on muuten pakko
todeta, että vanhempana tuota samaa tunnetta voi tuntea käänteisesti
saman musiikin tahdissa, “helvetti että tulikin…” ja niin pois päin.
Kyllä vain, tällä hetkellä suututtaa jonkin verran ja siihenkin on ihan
syy kyllä. Satunnaisesti tulee tarve tilalle, ja hengittäminenkin voi
viedä kuutiometrin, mutta sekin muodostuu helvetin hankalaksi jos joutuu
asumaan nenä kiinni seinässä.

Maailman inhottavin tila on se, että on niin väsynyt että ei jaksa enää
edes puhua. Suosittelen tuota harrastukseksi niille, joilla esimerkiksi
on mielestään liian helppoa minkäänlaisessa parisuhteessa tai muussa
semmoisessa. Tai no, jos vaikka haluat hoitaa hommasi päin helvettiä
noin niin kuin ylipäätänsä, niin kannattaa alkaa vähentämään tuota
nukkumispuolta. Tulee nimittäin kirjoitettua kohtuullisen uskomatonta
paskaa. Ja jälkeen päin hävettää. Eli tämä homma menee niin, että
oikeastaan onkin ihan hyvä elämä, kun suusta ei tule oikein mitään
tarinan puolikkaaksikaan laskettavaa.