Mielinen

Arkisto: 'yhteiskunta'

Pieni huuto

Mondayna 14. septemberta 2009

Painiskelen tiettyjen asioiden kanssa, ja siksi: musiikki.

Pieni kasvava viha niitä organisaatioita ja asioita kohtaan, jotka jarruttavat ne tietyt pienet rattaat. Eipä sillä, että mikään pyörisi. Kohta ainakaan, paha uskonto sanoi sen jo kauan aikaa sitten (Bad Religion - Faith Alone).

Heard a sermon from a creaky pul pit with no one in the nave
I paid a visit to the synagogue and I left there feeling blame
No one could tell me what to do, they had not the capacity to answer me

What the world needs now is some answers to our problems
We can’t buy more time ’cause our tender isn’t valid
If your soul needs love you can get consoled by pity
But it looks as though faith alone won’t sustain us no more

Watched the scientists throw up their hands conceding, “progress will resolve it all”
Saw the manufacturers of earth’s debris ignore another green peace call
No one could tell me what to do, no one had the ability to answer me

What the world needs now is some accountability
We can’t buy more time ’cause time won’t accept our money
If your soul needs love you can always have my pity
But it looks as though faith alone won’t sustain us no more…

What the world needs now is some answers to our problems
We can’t buy more time ’cause our tender isn’t valid
What the world needs now is some accountability
If your soul needs love you can get consoled by pity
But faith alone won’t sustain us anymore
faith alone won’t sustain us anymore

On the road again

Tuesdayna 11. augustta 2009

Long time, no cinnamon.

En minä mihinkään häviä, josko osaisinkaan. Viettelen vaan eloa ja ihmettelen, mutta ihmetys kasvaa päivittäin, ja nyt ylittyi se tappi joka sai taas tänne tarttumaan. Ja tämähän on oikeastaan ihan mukavata. Ja oli minulla uutinenkin: maailmahan on taas menossa pikkaisen päin vittua.

Kysäisin tänään hyvältä ystävältäni, että mikä tätä maata oikein vaivaa. Hän, älykkäänä ihmisenä, tiesi vastauksen vaikkakin pieni hymynkare suupielessään: Amerikkalaistyyppinen korruptio. Ja en oikeastaan voisi olla ihan vakavissani enempää samaa mieltä. Viimeisimpänä esimerkkinä tämä tapaus Voutilainen
. Minusta on ollut jokseenkin hauska huomata, että häntä pidetään ilmeisen pätevänä arvo-ties-minä johtajana, mutta sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, niin noissa ympyröissä pyörii välillisesti myös minun rahiani. Ja näin asuntovelkaisena se kiinnostaa jo piirun verran enemmän, koska minuahan on kustu silmään hommaamalla kamaa huomattavasti kalliimmalla kuin mihin voisi olla mahdollisuuksia.

Vaan annetaanpa olla hetkeksi tämän, ja palataan asiaan myöhemmin. Mitäs minä? No mitäs tässä, kiitos kysymästä. Olen nykyisin aviomies, kissa nukkuu vieressä, juon olutta, koitan tehdä pasteijaa (paistelen soijaa tuossa), kirjoittelen tätä ja kuuntelen punkkia. Viimeistä lomaviikkoa viedään, ja sitten pääseekin kuuntelemaan notta onko niitä töitä vielä jäljellä. Kohta on aika vanheta taas, viisastua tuskin, mutta näyttäisi siltä että tässä maassa ei ole kiire moiseen kovin monella muullakaan.

terveisiä kaikille tutuille!

Aikaisemmat kalustonhommaamishommat nyt ovat enemmänkin ehkä kateellisten mielenilmauksia, mutta mikäli tämä järjestelmällisesti on jatkunut jo pidempään, tämä selänpesumeininki nimittäin, niin perkele että sietäisi tulla jo huutia jossain vaiheessa. Ei siinä, varmaan on ihan mukava mies, varsinkin silloin kun nukkuu ja sukeltaa, kuten minäkin.

rekappia äänestyshommista

Tuesdayna 2. decemberta 2008

Pikaisena päivityksenä edellisen postin tiimoilta:

Ehdokkaani ei mennyt läpi, mutta onnekseni sentään persläpiä useampikin.

Vagina voimaa vaaleihin!

Tuesdayna 21. octoberta 2008

Normaalisti äänestän. Tosin tällä kertaa jäänee väliin, koska en oikein jaksa. Oikeastaan tajusin koko homman vasta postissa, kun kävin hakemassa paketillisen öljystä valmistettua musiikkinautintoa. Siellähän olivat. Joku ilmeisesti kerjäsi myös rahaa johonkin. En huomannut että mihin, lienen tulossa tai olen jo: kylmä paskiainen. Mutta äänestää pitäisi. Ihan siksi että kaikki lasketaan, ja ehkä, ehkä kusipäisyyden vesivaaka on hieman enemmän vähemmän kallistunut (vaiko enemmän itseasiassa) vasemmalle. Eipä sillä, numeroitahan noihin lappuihin ei sinällään kannata laittaa.

Toisinaan olen rustaillut niihin vaginan. Vaiko emättimen? Joskus joku tuttava sanoo leikkisästi että billu. Joskus olen kai piirtänyt myös peniksen, ja sitten yhden hapsiaisen näköisen otuksen. Semmoisen jolla on isot silmät ja paljon karvaa. En tiedä kenelle se ääni on mennyt. Enkä oikein tiedä mitä noihin lappuihin pitäisi oikeaoppisesti laittaa. Onkohan vagina (tai emätin tai billu), liian leimaava? Tietynlainen symbolistinen arvo sillä kuitenkin tässä kulttuurissa on, joka yleensä väärin tulkittaneen. Penis on miusta tylsä, koska itselläni on sellainen. Voisin koittaa lehmää, mutta viimeksi kun koitin sellaista piirtää sain korventavaa kritiikkiä.

Se miksi minä mietin näitä asioita, on luultavasti yhtä merkityksellistä kuin joidenkin ihmisten harrastama numeroiden pyörittely ja arpominen. Pitkällä tähtäimellä kannattavin juttu olisi luultavasti etsiä sellainen torakka, joka pärjäisi kaikille muille tappeluksessa. Henkilökohtaisesti uskon, että suomalainen kunnallispolitiikka on melko mädännäistä, ainakin näissä provinsseissa joissa tulee asuttua. Muutos on kohtuullisen hidasta, ja tuskin näillä leveysasteilla enää aletaan juurikaan sosialisoimaan yksityistä omaisuutta. Luulen, että on mahdollista saada toki yksittäinen homoista ja lapsiperheistä pikkaisen enemmän pitävä ihminen eteenpäin. Joten suosittelen että joku sitäkin yrittää, oma mielenkiintoni loppuu usein kesken.

Mielenkiinnolla tosin odotan minkälainen äänestysprosentti näissä vaaleissa on. Veikkaan, että pian saadaan ikäraja painettua tuonne 16-vuoteen. Sitten toivottavasti nähdään sellaisia vaalilupauksia joita minäkin kannatan, kuten merkkaripussin hinnan alentaminen vuoden 89 tasolle, ja ajokortin myöntämisikärajan laskeminen tonne 14 paikkeille.

Minä ja minun vesipyssy

Tuesdayna 23. septemberta 2008

Mietin kaksi kertaa että minkä otsikon ja minkä sisällön sitä voisi. Päädyin tuohon otsikkoon, ja tähän lainaukseen:

“Kriisiapua saatavilla Kauhajoella sekä netissä”

Käänteiskuvia

Mondayna 15. septemberta 2008

Puhutaanko hieman symbolismista? Puhutaan vaan, nimittäin käänteis-sellaisesta. Itse koen aiheen merkittäväksi ja mukavaksi, joten teidänkin täytyy. Symbolit, kuvatukset ja sen sellaiset siis.

Olen koko tietoisen ikäni varmaankin pukeutunut tietyllä lailla. Oli se sitten symbolismia tai ei, niin tietynlaisia garmentteja, jotka paremmin ehkä olisivat sopineet työpajalle tai muualle, on päällä ollut lähes aina. Ketjuja sellaista roinaa. Tuo nyt ei sinällään ole symbolismia, kertoo ehkä enemmänkin siitä että minulla on vaikeuksia pitää muutoin avaimia mukana.

Mutta tämä lienee tuttu aika monelle:

Kyseessä on siis pääkallo, tarkemmin sanottuna 33 panssaridivisioonan tunnus. Saksalaisen toki.

Tämäkin lienee melkoisen tuttu:

Kuten nimikin sanoo, kyseessä on jalkapallojoukkueen paita. Fanipaita tosin, virallinen logo ei tosin ole yhtä “hieno”. Symbolismia? Kyllä vain jo ihan siksi että St. Paulin joukkueen pelipaidat ovat ruskeita, mikä on perinteisesti sotaisassa mielessä yhdistetty saksalaisiin sotamiehiin. Ymmärtääkseni SS-joukkoihin jopa. Ei liene suuri yllätys, että FC St. Pauli on vasemmiston, anarkistien ja punkkareiden suosima joukkue. Pidän suuresti tästä kontrastista.

Hieman vastaava esimerkki on punk-orkesteri Anti-Flagin tietynlainen toistuva tunnus:

Tuo lippu siis, joka yllättäen muistuttaa väärinpäin käännettyä yhdysvaltain lippua. Tosin tässä tapauksessa teesinä ei yhtyeen mukaan ole niinkään yhdysvaltojen vastaisuus, kuin sodan vastaisuus. Sinällään toimiva ja tiedostava teko, yhdysvalloissa ollaan käsittääkseni oltu huolissaan siitä, että heidän lippunsa yhdistetään ihmisten hengettömäksi tekemiseen melkoisen usein (näin kertoi televisio-ohjelma). Ei liene ihan perusteetonta.

Vaan tosiaan, oli tässä tietynlainen loppukaneettikin. Tietynlaisen symbolismin käyttö kun tekee ihmisistä vaan ihan helvetin tyhmiä kusipäitä.

Ainiin

Wednesdayna 10. septemberta 2008

Tänään hommatut levyt:

POISON IDEA - Latest will and testament LP
ANTI-FLAG - Die for the government LP
UNSEEN - The anger and the truth LP

Ja yhteiskunnallinen itsestäänselvyys:

BB on suurinta ja kivuliainta paskaa ikinä.

Kevään MERKKEEJÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH!!!!

Wednesdayna 23. aprilta 2008

Koska sekä Elegia että Osmo viimeisissä merkinnöissään pakisevat itselleni tärkeästä harrastuksesta, niin tartutaanpa tähän hetkeksi ja katsotaan koska se rimpuilee pois. Osmo on muuten mielestäni pääasiassa järkimiehiä, joskus olen ollut hänen kanssaan asioista erilaistakin mielipuolta, mutten juuri nyt muista. Johtunee siitä, että olen liuottanut pääni oluessa.

Niin mistäs piti puhumani. Oluesta tosiaan, sehän on siististi cool ja kiva juttu. Tykkään, ihan oikeasti. Ihan jopa joistain niistä hauskannäköisistä pulloistakin joita tuolla kaupanhyllyillä on. Esimerkiksi toi on tosi kiva:

Ja hyvälle maistuu hän myös, suosittelen kovasti. Ainiin, muistuttakaas että kerron joskus vasenkätisten panimosta. Semmoinen nimittäin on ja se onkin jännä juttu. En juuri nyt vaan muista kun olen ihan tuhannen päissäni. Pahoittelen. Niin tuota, nyt on ilmeisesti olemassa semmoinen pikkaisen ilkeänluontoinen (tämän jutun perusteella lähinnä siis, tai siis miusta tämä on vähän ilkeästi sanottu: Olutta pitäisi laimentaa) kuin Pekka Puska. Tuo linkki vie siis helsinkin sanomien verkkoliitteeseen jossa käsitellään tätä juttua, Pekka Puska ei siis ole Hesari. Hän ei tule postilaatikkoon, ymmärtääkseni ainakaan, mutta siis tuota niin. Ottija, hetkinen.

Niin, siis laimentaa. Eihän se sovi. Huonommin tulee känniin, ihan oikiasti silloin niin. Ja minä tykkään olla kännissä, ihan oikeasti niin. Tykkään juoda olutta silleen että tulen humalaan, ymmärräthän. Jos Pekan ajatus menee läpi, niin sitten joudun ostamaan olutta enemmän. Siihen menee rahaa, ja sitten jää kissat ja vaimoke ilman ruokaa kun kaikki miun rahat menee sitten olueen. Että voi olla kännissä. DSe oisi hirviän paha juttu minusta. Ja kissoista, ja tuleva vaimoni on hirviän paljon kätevä käsistään sinällään että hän kyllä keksii keinot. Eikä hän sinällään juo hirveästi olutta. Mutta niin, missäs minä olinkaan.

tosiaan. Ei saisi laimentaa. Sehän ei silloin käy päähän ollenkaan. Ja maksaa niin. Enemmän tosiaan. Kusta minä sitten päihini itseni saan, kysyn vaan? Ei Pekka, ei näin jooko. Eihän myö haluta että kaikista tulee Siriuksen samuraita?

Yllytän beibi, yllytän

Mondayna 21. aprilta 2008
EU:n jäsenvaltiot ovat päässeet sopimukseen uusista tiukoista keinoista, joilla pyritään estämään terroristiryhmien julkista toimintaa netissä. Tämä tietänee muutoksia myös Suomessa. Pelkkä terrorismiin yllyttäminenkin netissä muuttuu rangaistavaksi.

VIA: Tietokone.fi

Ja sitten ihan oikeasti ajatonta viisautta:

“Toisen vapaustaistelija on aina toisen terroristi”.

oikeassa-olo on sininen väri

Sundayna 20. aprilta 2008

Oikeinkirjoitus ehkä jotain muuta, mutta sen suhteen en ole ollut hirvittävän tarkka aikaisemminkaan. Totisempi asia lienee se, mitä kommunikoidaan ja miten, mutta tärkein lienee viestin tarkoitusperä. Jo vain, se se on.

Tällä lokilla näyttää olevan jonkinlaisia vuotiskausia. Keskittyivät ne sitten omiin mielenterveyden ongelmiini (vaimokkeeni käski kertoa että leikkelee possunsydämiä keittiössä, olemme edelleen kasvissyöjiä), yleiseen onnellisuuteeni tai onnettomuuteeni tai sitten joihinkin ulkopuolisiin asioihin. Nyt lienee sitten aika käsitellä jälleen ulkoisia asioita, koska niiden kanssa tunnun joutuvan käsittämättömyyksien tiloihin aika ajoin.

Itseasiassa tuosta on maininta tuossa psykiatrin kirjoittamassa lappusessa. Löyhästi sanoen, jotain hankaluutta ihmisten sanomisien kanssa, ja veikkaisin että ny alan pikkuhiljaa ymmärtämään että mikä se on. En syytä siitä itseäni, todellakaan, ja tämä liittyy osaksi säätiedotuksiin ja niiden ilmenemiseen tai ilmenemättömyyteen. Ei ole olemassa uutisia. On olemassa mielipiteitä, ja sen voi vetää siihen rajaan asti että mikä mielestäsi on punainen väri, omastani se on luultavasti oranssi.

Siinä ympäristössä on toisinaan hankalaa päästä kiinni ns. totuuteen. Ja arvannetkin jo miksi? Tässä, nimenomaisessa ympäristössä on hankala päästä kiinni toisen sanomiseen, mielipiteeseen tai sanaan, mutta se nyt lähinnä johtuu siitä kaikesta paskasta mitä meille syötetään kuuloelimen kautta. Näköelimen, miten vaan, mutta harvoin varsinaisesti makuaistin. Maailma on ihan oikeasti valhe. Siitä irtautuminen aika hankalaa, koska harvalla meistä on rahkeita purra oma napanuoramme poikki. Se tekeekö se kaikesta siinä sisällä olevasta jutusta valhetta, on miettimistä mikä kestää enemmän kuin esimerkiksi minulla on aikaa olla. Otetaas kalja. Viilennytään hieman ja koitetaan pysyä kaukana ampparista tai hesarista. Se kun on vähän niin kuin itsensä piikittämistä hasiksella, menee vaan värit paskempaan päin.