Mielinen

Herrasta on lisää tietoa vaikkapa täällä. Ihmisille, jotka minut ovat tunteneet hetken aikaa, ei tulne yllätyksenä että pidän ruoanlaitosta. Mutta pidän minä myös sen syömisestä, ja ruokaan liittyy vielä eräs asia jonka herra Bourdain on minulle opettanut: pidän näemmä myös toisten ruokailun katsomisesta.

Bourdainista voi olla montaa mieltä, ja epäilemättä hänen tyylinsä osaa ärsyttää muita. Itselleni hänestä välittyy toisaalta tietynlainen aitous, oli se sitten vaikka fuck-sanan käyttö, ja toisaalta taas tyylitaju. Bourdainin no reservationsia on vaan hauska katsoa, varsinkin kun tiedostaa ettei herra itse ole ohjelmansa polttopisteessä.

Siisti sälli jokatapauksessa. Vihaa kasvissyöjiä (jollainen itse siis olen), tykkää Ramonesista ja vanhasta punkista. Mikä tärkeimpänä: vihaa Abbaa. Mitä tuossa on semmoista mistä ei voisi pitää?

Olen teknologiauskovainen. Asia, joka paikoin pilkahtelee tästäkin blogista, mutta jota tietoisesti koitan hieman vähätellä ja näin julkituoda minimaalisesti. Asian voi selittää yksinkertaisesti, tai sitten hankalasti ja pikästi. Yksinkertaisesti vaikka näin: olenhan kyborgi (=miulla on silmälasit).

Pitemmästi ehkä niin, että en varsinaisesti kaipaa metsiin, tai kellon vääntämistä kolmeatuhatta vuotta taaksepäin. Tosin, kiitos tietynlaisen voittokulun tämä saattaa olla minusta riippumatonta. Ja jos karkaan, niin karkaan luoliin mutta haluan läppärin mukaan. Perustelisin tämän sillä, että ihminen saa tyydytystä siitä että saa näpertää jonkin parissa jossa saa edes jonkinlaisia onnistumisen elämyksiä. Eivät ole kohdallani kauhean taajassa ne sinällään, mutta mikäli ihminen on viisivuotiaasta asti kasvanut tietokoneiden parissa niin vaihtoehtoja ei ole kauhean monta.

Tavallaan olisi ollut, vaan kun jalat pettivät niin loppui lentopalloilukin. Joskus asiat vaan järjestyvät siten, että ne toimivat, jotenkin, kai, uskoisin. Yhtäkaikki, pidän siitä että saan näperrettyä aikaiseksi jotain joka helpottaa olemistani ja tekemistäni jotenkin. Yksi esimerkki on tuossa. Ei, meillä ei ole digiboksia. Mutta maailman isoin TV (mielestäni) kyllä.

Mutta: pidän teknologiasta näpertelyvälineenä. Pidän teknologiasta, koska se tuottaa minulle iloa. Tällä tarkoitan pääasiassa pelejä, löytyisiköhän talosta palttiarallaa neljä asialle pyhitettyä laitetta. Pidän teknologiasta, koska se sosiaalistaa. En niinkään kuulu ns. “mesetys”-sukupolveen, lienen liian vanha. Mutta pyöritän toki messengeriäni käyttämäni irc-asiakasohjelman kautta. Olen, kyllä facebookissa. Tuttavapiirini kokoontuu pääasiassa suljetulla keskustelufoorumilla. Jos joku väittää, että tämä tekee minusta sosiaalisen epaton, niin väittäköön ihan rauhassa. Voin keskustella mukavampienkin ihmisten kanssa, ja sosiaalinen epatto minusta tuli joko koulukiusaamisen ja päänhajoamisen vuoksi, kiitoksia vain.

Kaiken kaikkiaan olen hieman kyllästynyt siihen, että teknologiaa X pidetään automaattisesti jotenkin haitallisena, koska se vaikuttaa ihmisiin. En minä lähde väittämään, etteikö esimerkiksi internetin tarjoama viitekehys olisi vaikuttanut kasvamiseeni jollain tavoin. Totta hitossa on, enkä oikeastaan halua edes miettiä kuinka.

Yhtäkaikki, kävin juoksemassa tänään. Toisen kerran tällä viikolla ja toisen kerran puoleentoista vuoteen. Menen vielä uudelleenkin.

…kun Kanervakin kerran joutui eroamaan.

Morje.

Se on kuutiossa. Siellä on sinällään helppo olla, vaikka seinät eivät olekaan läpinäkyvät. Paitsi tietenkin sille itselleen, helppo olla kun on koko elämänsä niin elänyt. Tai ainakin sen osan mitä elämäksi sinällään kutsutaan, ei liene mahdotonta etteikö niitä voisi olla useampikin aina siitä pitäen kun lopettaa vaippoihinsa kusemisen. Siellä se nyt kuitenkin on ja tekee asioita.

Seinä, joka jatkuu seinänä nurkasta toiseen nurkkaan, on alaosastaan täynnä tavaraa. Lattialta mitattuna korkeimmillaan tosin noin 0.75 litran korkeudelta jos näitä asioita laskettaisiin. Tuossa on virhe, huomannet, mutta kun sen toimintaa katsoo niin tällaiset asiat saavat olla vaikka näin koska se ei ole hirvittävän olennaista jatkon kannalta. Mainittakkoon: seinä itsessään yhdistyy kyllä kahteen muuhun, ja on niin korkea että sen päällä on katto. Ovat kiinni toisissaan kyllä, tietänet miten kuutio muodostuu ja lattiasta ei tarvinne puhua.

Paikalla olevista henkilöistä toinen lienee ikkuna. Se on seinässä kiinni, ihan niinkuin ikkunan kuuluu olla. Toisaalta on melkoisen erikoista sanoa sen olevan kiinni seinässä, sinällään koska se pikemminkin on reikä seinässä. Joka on umpeutettu lasilla. Ja on siinä ristikko, totta kai, mutta sekään ei ole hirveän olennaista. Ehkä olennaisempaa on se maisema mikä siitä näkyy. Sen nähdäkseen sen muuten pitää nousta varpailleen, kun ei tätä paikkaa ole oikeastaan sille suunniteltu. Mutta kyllä se pystyy siihen. Sieltä näkyy maisema jonka joku on maalannut kahdella värillä: sinisellä ja vihreällä. Tiedät kyllä, aika usein se näin on. Paitsi merien rannoilla, ja se on usein aika saatanan mielikuvituksetonta, ei edes kahta väriä.

Palataan siihen. Se on ottanut jo pullon, jos toisenkin. Aika hyvin ovat järjestettynä ne nimittäin, jos lueteltaan vasemmalta oikealle, niin kirkkaat, oluet, ja makeammat juomat. Makeammat sikälikin toisessa päässä, että edes vähän joutuu liikkumaan. Se liikkuu hitaasti väliä, säiliön kanssa tottakai, joka on noin puolet yhdestä isosta kirkkaasta pullosta. Siihen mahtuu asioita, eikä liene hankala kuvitella kuinka asia etenee, joten pidetään tätä itsestäänselvyytenä. Mietitään sitä mitä se ajattelee, koska siinä voidaan tehdä hirvittävän suuria erehdyksiä. Varsinaisella hulluudella ei oikein ole mitään tekemistä tämän kanssa, ja vapauden kaihollakin hirvittävän vähän. Se vähä vaan saattaa olla hirvittävän merkittävä asia silloin kun kävellään ongensiimalla.

Niin, on se piirtänytkin. Niin paljon siis että kynää ei enää ole ja piirroksistakaan ei enää saa selvää (mainitsinko jo lattian muuten?), koska kun piirtää tarpeeksi toisen päälle niin ne häviävät. Ei sinällään että se näyttäisi kismittävän sitä. Mutta kun haluaa lisää, lisää tuoda jotain itsestä ulos. Se on ihminen, ihminen on kohtuullisen kyvykäs toisinaan. Aikaa kuluu, asioita muodostuu ja hyppäänkin jo suoraan loppuun.

Kirkas säiliö pilkottuna pienempiin osiin. Määrittelevä tekijä on ruskean punaisella seinään väärinkirjoitettu ‘vapaus’.