Mielinen

Meidän talo on jännä. Tai no talon puolikas, mutta iso tämä on meille ihan liiaksikin tavallaan. Paitsi ehkä juuri nyt, kun totesin että tarvitsen(me) ehkä vielä sittenkin yhdet strereot. Voisin esitellä heidät: Alakerrassa on joku semi uusi (90-luvun) digitaalinen vahvistin ja neljät kaiuttimet. En minä noista juuri mitään tiedä, käytettynä tuon ostin kun halvalla sain. Pääasiassa tuo soittaa musiikin tietokoneilta ja äänet televiisiosta. Jotain 5.1 systeemejä tuossa on myös, mutta minä kun en noista hittojakaan ymmärrä, niin en ole mitään kaiutin settejä hommannut. Toimii tosin ihan hyvin, ei valittamista.

Kellariin on tarkoitus laittaa tuommoinen stokki-stereosetti jotenkin. Pitänee askarrella kaiuttimet seinälle, saunan pukuhuone kun ei ole sinällään koolla pilattu. En tiedä mitä tuolla, mahdollisesti kuuntelisi musiikkia silloin kun haluaa saunoa ja juoda kaljaa pitkän kaavan mukaan. (Huomautettakoon tosin, että en ole kaavoihin kangistunut vanhemmallakaan iällä, vaan nautin punaviiniä. )

Yläkerran takkahuoneessa on sitten vanha kunnon 70-luvun Pioneerini, vahvistin joka on minulle kovin rakas, ja lähimpänä “hifiä” mihin ikinä haluan päästä. Putkivehje, ja loistava ääni. Neljä kaiutinta tuohon on nyt hirtetty kiinni, ja riittää tuohon tilaan ihan hyvin. Tällä hetkellä tuossa ei ole kiinni mitään muuta kuin vinyylisoitin, rakas ja korjattu Beogram 1000.

Silti haluaisin vielä yhdet välineet, tai ainakin paremmat korvakuulokkeet. Kuuntelen tällä hetkellä youtubesta kaikkea mahdollista Radio Birdmanin tuotantoa mitä vaan voin löytää. Vaan ei se mitään, yksi osa punaviiniä, yksi osa birdmania ja olo helpottaa kummasti. Oleilen siis yhdessä tällaisessa “tornihuoneessa”. Yläkertamme on jaettu isoon takkatilaan, ja pariin tällaiseen tornihuoneeseen ja yhteen isompaan tilaan jota rakas vaimoni käyttää harrastustilana, ompelukseen ja väsäilyyn. Kuulostaa yltäkylläiseltä, mutta ei oikeastaan ole, näitä tiloja tullaan jossain vaiheessa remppaamaan ja paljon.

Ja enpäs jaksa mennä edes aiheeseen oikeastaan, koska se on loppujen lopuksi hemmetin tylsää. Aina pienestä itseeään etsivästä pojasta, joka kuunteli punkkia, blackmetallisti nuoreksi, joka vähitellen tajusi että maailmassa saa ajatella myös itse ja hiljalleen, lähetessään 30 ikävuotta palasi takaisin punk-musiikkiin. Ja tekemään käsillään asioita, ei välttämättä nestemäisiä missään määrin, mutta sellaisia joita ei ehkä ajatellut kykenevänsä. Että eipä se maailmanloppu sinällään, mitäs siitä nyt. Sieltä se ajastaa, sillä aikaa voinee kuunnella Birdmania ja juoda vähän lisää punaviiniä.

Miä tiijän miksi miä en kirjoita tänne. Miä en löydä enää omaa lokiani. Koska tämän osoite on vaikea, enkä harrasta kirjanmerkkejä. Mutta älkää luulko etten seuraa teitä! Sen teen, salaisesti, hiljaisesti. Jessus, että voi pamahtaakin humalaan kun juo ilman syömistä. Oikeasti, olen sitä mieltä että ihmiskunnan tulisi snyt pysähtyä, olla ihan relasti vaan ja pistää pyssyt pois. Sen sijaan, nyt oisi aika pohtia, että miten helvetissä saadaan pidettyä ihmisten juominen ja syöminen tasapainossa. Ja päihteiden käyttö ylipäätään. Hicks oli oikeassa, on aika tarkkailla avaruutta, sekä sisäistä että ulkoista, ja nyt kiinnostaa sisäinen tosi paljon enemmän.

Kansakunta, lopeta. Mieti miten tästä saa enemmän irti, ilman että tuhoaa itseään ihan täysin.

jos juo kahdella pillillä, niin tavaraa tulee kaksi kertaa nopsemmin mutta suuhun mahtuu ihan yhtäpaljon.

Pieniä huomioita:

- Rukoilijasirkat ei sano ‘Hurrrrrr!”

- Löin pääni kissan paskaan ja se sattuu.

- Vielä tunti siihen että saa kaljaa.

Lensin eilen sitten baarista pihalle. Ei siinä, henkilökunta toimi ihan oikein tavallaan, kun itsehän puolivallattoman kommentin suustani päästin. Vaan lavastetuksi tulin, vitun löysähousunuorison toimesta, että sikäli voisi kismittää. Oikeuden tajuni oli ihan kohdillaan, harkintakykyni sen sijaan petti. Vaan hälläkö väliä, tuli käytyä puolivuosittain baarireissu silti läpi.

Ei muuten kantsi, kotona päihteily kantsii enempi. Ja sitähän tässä tehdään, pitsantuotantopalvelujen aukeamista odotellessa. Mulla on nälkä.

Mikä tarkoittanee jotakin linjalla “EIköhän!”. Jossain määrin oleellinen asia tuo, luulen. Suoraan sanottuna miulle tulee tuommoinen olo lähinnä päihtyneenä. Eli “eiköhän kirjoiteta taas jotakin tänne”. En näkisi tätä pahana asiana. Tämän aamun eiköhän jutut:

- eiköhän herätä
- eiköhän oteta olut
- eiköhän käydä kaupasta lisää olutta
- eiköhän kirjoiteta lokiin

Kaikki minusta aika positiivisia juttuja. Paitsi ilmeisesti kaupan myyjätytön mielestä. Miä en hitto tajua.

Olen aika usein todistanut kaupan myyjien suhtautumista olut ostoksiin, ja hämmentynyt siitä miten se riippuu täysin päivästä. Sunnuntai on jotenkin hankala, hirveen epäilevästi kattovat ja suhtautuvat jotenkin silleen, että ikään kuin jonkinlainen maailma tuhoutuisi jos hankkii vaikka standardipakkauksen käymisteitsevalmistettua juomaa. Eipä ole silleen iso homma, mutta kun olen jotenkin olettanut että tuo kaupan idea on myydä vastiketta vastaan asioita mitä miä haluan. Suurinpiirtein tuomitsematta, sen tekee meidin hallitus, eduskunta ja naapurit.

Muuten hommat on aika ok, loma alkoi nimittäin. Huomenna pitäsi olla levyjä postissa, ja ilosaarin rokki on tulossa. Oothan siäkin? nimittäin sinne?

Eiköhän lähetä rokkiin?

Muovaan pernastani sydämen ja sulle lahjoitan sen.

tehdäänpä yhteenveto. Aloitetaan tämän hetken tilasta: Puhalluttaa, on ihan sysikrapulainen olo ja muistikuvat eilisestä on pikkaisen hatarat paikoin. Melkoisen normi sunnuntai, ja hyvä niin.

Eilen aloitettiin pussikaljakausi. Se on parhautta. Istahdettiin sorsalammella. Tässä vaiheessa haluan esittää erityiskiitokseni uudelle 1.25 litran Karhu-pullolle. Paitsi että se on katu-uskottava, siinä on tarpeeksi tilaa varoitustarroille, se pitää myös oluen kohtuullisen kylmänä aika pitkään. Kyllä, muovipullohan se, mutta ei vaikuttanut hirvittävän paljon makuun. Verinais! (panettaa muuten hieman, mutta en kyllä suoraansanottuna kykenisi yhtään mihinkään, joten koitan suunnata tarmoni munakkaaseen).

Litran kaljapullohan on sinällään vanha juttu. Eilen pakistiin lammen rannassa Liekkiön ja hänen puolisonsa kanssa tästä asiasta, ja palauttelin jälkeenpäin mieleeni muutamia muistoja. Itse opettelin juomaan olutta nimenomaan litran Karhupulloista. Pakottamalla, koska eihän tuota mallasjuoman ruhtinaallista makua osannut silloin vielä arvostaa. Myöhemmin olen kuullut, että noiden litran kaljapullojen kuluttaminen on ilmeisesti ollut aika harvinaisehkoa, tai kuten Liekkiö eilen ilmaisi “niitä ei varmaan ostanut muut kuin mikkeliläiset” (ei välttis ihan sanatarkasti näin, muistikuvat on vähän hatarat). Toidentotta, aika usein revimme huumoria irti tästä litran kaljapullojutusta. Jos joku sanoi että tuo miullekin pari, niin usein tuotiin sitten pari litran versiota tuosta iloisesta nektarista. Ne lasiset pullot olivat tosin hiton paljon siistimpiä kuin tämä nykyinen, mutta meneehän tääkin.

Mutta pussikaljasta: tämä kesä menköön sen merkeissä. Tulee oltua ulkona ja diggailen siitä kyllä kovasti. Tulkaahan joskus mukaan, kutsu on avoin. Meijät tavoittaa varmaan tuosta ankkalammen rannasta melko usein. Tämän lisäksi olen säätänyt levykauppoja ja semmottista. Kirppareillakin käytiin, josta mukaan tarttui levy jos toinenkin. Eipä valittamista tällä hetkellä, paitsi krapulaa. gfopsdjfklfs.

Koska sekä Elegia että Osmo viimeisissä merkinnöissään pakisevat itselleni tärkeästä harrastuksesta, niin tartutaanpa tähän hetkeksi ja katsotaan koska se rimpuilee pois. Osmo on muuten mielestäni pääasiassa järkimiehiä, joskus olen ollut hänen kanssaan asioista erilaistakin mielipuolta, mutten juuri nyt muista. Johtunee siitä, että olen liuottanut pääni oluessa.

Niin mistäs piti puhumani. Oluesta tosiaan, sehän on siististi cool ja kiva juttu. Tykkään, ihan oikeasti. Ihan jopa joistain niistä hauskannäköisistä pulloistakin joita tuolla kaupanhyllyillä on. Esimerkiksi toi on tosi kiva:

Ja hyvälle maistuu hän myös, suosittelen kovasti. Ainiin, muistuttakaas että kerron joskus vasenkätisten panimosta. Semmoinen nimittäin on ja se onkin jännä juttu. En juuri nyt vaan muista kun olen ihan tuhannen päissäni. Pahoittelen. Niin tuota, nyt on ilmeisesti olemassa semmoinen pikkaisen ilkeänluontoinen (tämän jutun perusteella lähinnä siis, tai siis miusta tämä on vähän ilkeästi sanottu: Olutta pitäisi laimentaa) kuin Pekka Puska. Tuo linkki vie siis helsinkin sanomien verkkoliitteeseen jossa käsitellään tätä juttua, Pekka Puska ei siis ole Hesari. Hän ei tule postilaatikkoon, ymmärtääkseni ainakaan, mutta siis tuota niin. Ottija, hetkinen.

Niin, siis laimentaa. Eihän se sovi. Huonommin tulee känniin, ihan oikiasti silloin niin. Ja minä tykkään olla kännissä, ihan oikeasti niin. Tykkään juoda olutta silleen että tulen humalaan, ymmärräthän. Jos Pekan ajatus menee läpi, niin sitten joudun ostamaan olutta enemmän. Siihen menee rahaa, ja sitten jää kissat ja vaimoke ilman ruokaa kun kaikki miun rahat menee sitten olueen. Että voi olla kännissä. DSe oisi hirviän paha juttu minusta. Ja kissoista, ja tuleva vaimoni on hirviän paljon kätevä käsistään sinällään että hän kyllä keksii keinot. Eikä hän sinällään juo hirveästi olutta. Mutta niin, missäs minä olinkaan.

tosiaan. Ei saisi laimentaa. Sehän ei silloin käy päähän ollenkaan. Ja maksaa niin. Enemmän tosiaan. Kusta minä sitten päihini itseni saan, kysyn vaan? Ei Pekka, ei näin jooko. Eihän myö haluta että kaikista tulee Siriuksen samuraita?

Oikeinkirjoitus ehkä jotain muuta, mutta sen suhteen en ole ollut hirvittävän tarkka aikaisemminkaan. Totisempi asia lienee se, mitä kommunikoidaan ja miten, mutta tärkein lienee viestin tarkoitusperä. Jo vain, se se on.

Tällä lokilla näyttää olevan jonkinlaisia vuotiskausia. Keskittyivät ne sitten omiin mielenterveyden ongelmiini (vaimokkeeni käski kertoa että leikkelee possunsydämiä keittiössä, olemme edelleen kasvissyöjiä), yleiseen onnellisuuteeni tai onnettomuuteeni tai sitten joihinkin ulkopuolisiin asioihin. Nyt lienee sitten aika käsitellä jälleen ulkoisia asioita, koska niiden kanssa tunnun joutuvan käsittämättömyyksien tiloihin aika ajoin.

Itseasiassa tuosta on maininta tuossa psykiatrin kirjoittamassa lappusessa. Löyhästi sanoen, jotain hankaluutta ihmisten sanomisien kanssa, ja veikkaisin että ny alan pikkuhiljaa ymmärtämään että mikä se on. En syytä siitä itseäni, todellakaan, ja tämä liittyy osaksi säätiedotuksiin ja niiden ilmenemiseen tai ilmenemättömyyteen. Ei ole olemassa uutisia. On olemassa mielipiteitä, ja sen voi vetää siihen rajaan asti että mikä mielestäsi on punainen väri, omastani se on luultavasti oranssi.

Siinä ympäristössä on toisinaan hankalaa päästä kiinni ns. totuuteen. Ja arvannetkin jo miksi? Tässä, nimenomaisessa ympäristössä on hankala päästä kiinni toisen sanomiseen, mielipiteeseen tai sanaan, mutta se nyt lähinnä johtuu siitä kaikesta paskasta mitä meille syötetään kuuloelimen kautta. Näköelimen, miten vaan, mutta harvoin varsinaisesti makuaistin. Maailma on ihan oikeasti valhe. Siitä irtautuminen aika hankalaa, koska harvalla meistä on rahkeita purra oma napanuoramme poikki. Se tekeekö se kaikesta siinä sisällä olevasta jutusta valhetta, on miettimistä mikä kestää enemmän kuin esimerkiksi minulla on aikaa olla. Otetaas kalja. Viilennytään hieman ja koitetaan pysyä kaukana ampparista tai hesarista. Se kun on vähän niin kuin itsensä piikittämistä hasiksella, menee vaan värit paskempaan päin.